Ääni lähtee, mutta harmaita tulee

Johan tämä ressiviikko on takana! Hihkuin jo aamusta, että selvisinpäs perjantaihin, vaikka jo tiistaina mietin, että mitenhän tässä käy. Sekoaako ensin oma pää, vai muuten vaan työpiste ja koko talo. Mutta hyvin kävi - ja kiitos siitä myös lähimmille työkavereille, jotka välillä tulivat avuksi, kun tuntui, että piiloudun tahtomattani paperikasojen alle. Toisesta päästä kun saa purettua rästihommia, uutta tekemistä tulee ovista ja ikkunoista. Tai ainakin faxista.

Mutta tietäähän sen, miten käy, kun liian aikaisin hihkuu. Nyt näyttää vielä pahasti siltä, että sama urakka on edessä vielä ensi viikolla. Äkkiäkös se loma muuttuu sairaslomaksi ja tuuraus jatkuu. Auts. Just, kun huokasin iltapäivällä helpotuksesta, että voin (ainakin melkein) hyvällä omallatunnolla jättää visaisimmat hommat lomalta palaavalle työkaverille, kuuluukin kummia. Ahistaa. En valita, että töitä riittää liiaksi asti, totean vain. Päivät menee luvattoman äkkiä ja illat kotona - olen koomassa.

Ei puhettakaan sosiaalisesta elämästä tällä viikolla. Kuvittelin ehtiväni ja jaksavani tulevalla viikolla parantaa siinäkin kohtaa tekemisiäni, mutta näköjään kaikki energia menee päivän mittaan töissä. Mikä järki? Ei mikään. En siis lupaa mitään enkä suunnittele. Mutta kun on niin typerästi rakennettu ihmispolo, että työt on hoidettava, vaikka mikä olisi. Esimies sanoo, että me turhaan ressataan tekemättömistä töistä. Kuka muukaan niitä miettii ja ressaa ja tekee, kuin me? Sepä se.

Se miehen murehtima takuuvuokrakin oli palautettu tällä viikolla tilille + vesilaskusta hyvitystä. Kaikki siis sillä rintamalla hyvin. Vanha asunto on saanut kuulemma uudet asukkaat. Onnea ja koittakaa kestää tulevaa!

Huomenna taidan mennä piipahtamaan kaupungilla, josko löytäisin jotakin vaihtelua tuonne vaatekaappiin ja eteisen naulakkoon. Nyt tuntuu taas siltä, että jotain tarttis tehrä. Äänestämässäkin pitäisi käydä. Nyt tiedän, ketä äänestän, kopin paikka on vielä hakusessa.

Kiirettä pitää muutenkin. Harmaita hiuksia on tällä viikolla puskenut sellasta vauhtia, etten millään pysy perässä. Turha muistuttaa, että yhden kun nyppii, saa kolme uutta. Mie tiiän.