Heti on kevyempi olo

Parasta näissä lauantaiaamuissa on se, että vaikka kuinka herää 5.35, niin sitä tajuaa voivansa vielä kääntää reilusti kylkeä ja nukkua seuraavaan herätykseen asti. Tänään se oli taas lähempänä kahdeksaa. Kiiri on paljon parempi, kun ei tarvitse suoriutua työmatkalle, vaan voi poiketa vaikka torille. Kuten tänä aamuna. Turhan harvoin tulee talvikeleillä siellä käytyä, mutta tänään otin asiakseni.

Lehdestä bongasin jutun Älä kailota -kampanjasta. Minusta se sopii hyvin myös työpaikoille. Tai pitäisi suunnata. Toivoa sopii, että työkaveri on huomannut saman jutun ja tuntenut pistoksen rintapielessään samaan aikaan, jolloin minä häntä ajattelin. Että pitäisikö tuo lehtijuttu leikata ja viedä hänen työpöydälleen. Että tajuaisi jo viimeinkin. Ja sama se, millä soittaa, kun kailotusta tapahtuu sekä kännykällä, että lankapuhelimella. Kunhan vain ottaisi muutkin huomioon ja pitäisi suuta pienemmällä. Vaan kun ei. Odotan oikein seuraavaa hetkeä, että pääsisin huomauttamaan. Olen mielestäni tarpeeksi sietänyt ja kerännyt rohkeutta. Hah.

Turisti kirjoitti hyvästi. Tottahan tuo ja tunnen ajoittain huonoa omaatuntoa, koska lipeän nykyään niin useasti muka sille helpoimmalle tielle. Työpaikalla tulee syötyä joskus omia ruokia ja eväitä, mutta myös mikropöperöitä - ja mikä pahinta, olen alkanut käydä viimeisen vuoden aikana ruokatunneilla roskaruokalassa aina silloin tällöin. Se kaikki näkyy ja tuntuu kyllä jo vyötäröllä, joten ei haittaa ollenkaan muistuttaa ja vääntää veistä haavassa, olkoon sitten ammattilainen tai vähemmän pro. Maalaisjärjellä ja alan entisenä työläisenä tuon ymmärrän kyllä hyvin, mitä Turistikin kirjoitti, mutta se (m-järki) on minulta kuulemma muutenkin vähentynyt tänne muuton jälkeen.

Tänään kauppareissulla päätin, että nyt alkaa taas uusi tiukempi vaihe arjessa. Enemmän omatekoista, vähemmän karkkia, siinä sivussa jos askelluksia. Ja nyt potut kiehumaan. Kuorineen päivineen. Siitä se taas alkaa.