21.1.2008

Vkl vs. vko

Jos ei männä viikonlopun akunlatauksella päästä tämän pidemmälle, niin ei sitten millään! Alku on ainakin viikolle hyvä. Luin tosin just Pinseristä, että "tänään on vuoden masentavin päivä", näin ovat minua viksummat laskeneet. Vastarannankiiskenä täytyy tosin olla eri mieltä. Moneen viikkoon, kuukausiin, tämä oli helpoin maanantai pitkään aikaan. Liekö siihen vaikuttanut lumen tulo, kummipojan puhelinsoitto kesken työpäivän ja/vai se, että työmaalla oli aika vipinää; kiitos sairauspoissaolojen. Sehän tietää kahta kauheampaa "työtaakkaa", mutta minä vain nautin tilanteesta. Meni ainakin päivä suitsaitsukkelaan.

Kaiken lisäksi viikonloppu oli sen verran mukava, että sain hyvin lisäpotkua tähän arkiseen aherrukseen. On se jännä, miten pienestä kaikki on kiinni. Jos olisin jäänyt sänkyyn makaamaan, kuten niin lähellä oli jahkaillessani ja tuntien päästä saanut vasta itsestäni irti edes siivota vähän, olisin jäänyt paljosta mukavasta paitsi. Onni on ystävä/t ja mies, jo(t)ka patistaa tarvittaessa. Niinpä vietin lauantain pitkin poikin liikekannalla, sillä aikaa kun mies oli siivonnut huushollia ja käynyt kaupassa. Ajatteli kai, että tarvitsen välillä vähän muuta ajateltavaa ja seuraa. Hyvä niin. Se toimi.

Lauantain hurlumhein vastapainoksi sunnuntai menikin sitten aika pitkälti pyjamassa. Pyykkäsin ja luin kirjaa. Todella terveellistä. Joskus on vaan levättävä ja otettava kaikki ilo irti siitä, että saa vain olla. Taas jaksaa vähän paremmin.

Pinnakaan ei ole yhtä kireä, kuin viimeksi. Onko tässä toivoa paremmasta - menen ja olen tietävinäni.

Psst. Ne on olleet ihan roskakommentteja, joita olen poistanut ja poistan, jos niitä vielä jatkossakin tulee, kuten tuonne ed. merkinnän kommenttilootaan.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin oli kivaa :-)

Anonyymi kirjoitti...

Pienistä asioista nämä arjen ilot irtoaa, vaikka keskellä työpäivää.

Kuulosti hyvältä viikonlopulta. Itse sain potkittua itseni kaupungille lauantaina ja sunnuntaina kunnon lenkille. Ei sitten harmittanut vaikka iltasella puuhastelin palapelin parissa.

Aivan hipinen tuo sinun mies! Siivoaa ja käy kaupassa. Ihan parhautta!

Ehkä ne biorytmit ovat vaihtumassa parempaan.

Tinka kirjoitti...

Vintti,
kiva kuulla, jos oli sullakin kivaa :]
Mulla on päässy vähän unohduksiin tuomoset kiertelyt ja haahuilut; tottunu jo niin liikkumaan keskenäni (tai ukon kans).


Sukulaissielu,
tuohon mulla on vielä pitkä matka, että saisin itteni keskenäni lenkille. Liian harvoin innostun, saati saan itteni liikkeelle. Mur. Mutta jei! sulle!

:D Säälistä se ukkokulta varmaan käski minut lauantaina liikekannalle. Luuli kai, että hajoan, jos tätä/sitä vauhtia mennään. :]

Mutta joo, parempia aikoja elellessä. Toivottavasti kestää ja riittää myös HKIin asti.

Satu kirjoitti...

Voi Tinkuus.. On sulla kyllä kestämistä tuossa tilanteessa. Tuntuu hiukan tutulta, vaikka et kaikesta kaikkea sanokaan.. Olla se työporukan ainoa joka pitää työtä tärkeimpänä eikä jaksa turhan jauhantaan mennä mukaan, se ensimmäinen joka kahvitauolta työpisteeseen kiiruhtaa ja aidosti työstään tykkää. ..

Sua odottaa pieni huomionosoitus blogissani. Kiitos kun oot olemassa.

Tinka kirjoitti...

Satu,
kiitos kuule vaan itelles :)
Onni oli se päivä, kun matkan varrelle osuin ja jäin taustalle :]

Tuo työasia on kyllä semmonen, että ei tiä, miten päin pitäis olla. Nyt on parempi kausi menossa; vaikutti varmaan se Puhuminen Porukalla, vaikkei sekään ollut, kuin pintapyyhkäsy. Mutta tyhjää parempi; huomaa nyt.

Me pätkäläiset taidetaan olla just tuomosia kuvailemiasi :/ tai sitte ollaan muuten vaan harvalukusia, jotka pitää sen työn etusijalla, kun kerta työpaikalla ollaan. Meiton moneen lähtöön..

Hyviä säitä sinun matkoille!