Frederikin Japanin markkinat

Kohta ollaan taas voiton puolella tämänkin joulun kanssa. Ei sillä, että tässä mitään ongelmia olisi ollut. Olen vanhemmiten asennoitunut jouluun eri tavalla, joten eipä näistä pyhistä ehdi eikä kykene rakentumaan mitään stressin saati ahistuksen aihetta. Otan ne pitkänä vapaana, lähes lomana, jos työpaikka sattuu olemaan alla. Aikoinaan olin jopa mielelläni joulun töissä; menipä ainakin nopeasti pyhät ohi. Lapsuuden mummilajoulut oli asia erikseen, mutta lapsena moni muukin asia oli vähän eri tavalla.

Tässä kun nyt kaksin ollaan, niin ei tarvitse sen suuremmin "viettää joulua". Näyttää ne päivät kuluvan ihan itsestään, niin kuin mikä tahansa pitempi viikonloppu. Syödään hyvin, ilman sen kummempia pröystäilyjä (paitsi se on mainittava, että täksi jouluksi tein itse lanttu- ja porkkanalaatikot) ja touhutaan omiamme tai tehdään yhdessä jotain. Ja nukutaan, kun nukuttaa. Eilisen saunomisen jälkeen olin kyllä niin töttöröö, että nukuinkin sitten tänä aamuna vähän turhan pitkään.

Puolikkaisia ristipistotöitä olen tehnyt muutaman ja vielä olisi yksi vähän isompi työ jäljellä. Voi olla, että ensi vuonna teen joillekin sukulaisille ja kavereille kiusaa ja annan niitä taululahjoina. Edellyttäen, että käsi- ja niskavaivat pysyvät aisoissa. Kiertämieni kauppojen valikoima oli vaan ainakin näin joulun alla aika vajava (netistä kyllä löytyi vaikka mitä), kun en ensimmäisenä valkannut enkeleitä ja kirkkoja. Parastahan olisi, jos löytäisin jostain valkoista kanavakangasta ja osaisin vielä itse suunnitella ja toteuttaa. Aiheita kyllä on mielessä tyyliin jokaiselle jotakin.

Eilisestä on vielä mainittava, koska heräsin aamuyöllä omaan nauruuni. Kello oli viiden pintaan, kun käänsin hymy korvissa kylkeä ja hihittelin vielä naama tyynyä vasten. Sen verran tajusin maailman menosta, että olisi pitänyt kirjoittaa ylös tuoreeltaan, että mikä se niin nauratti.

Muistan olleeni jossain hallissa yleisötilaisuudessa Natinan kanssa, vaikken kyllä hahmottanut Natinan näköä tai kokoa. Sen vaan, että hänen seurassaan olin. Tilaisuudessa oli iso televisio, josta näkyi Frederikin live-esiintyminen. Merkille pantavaa oli se, että musiikkinsa oli hyvää (kuten oikeastikin) ja hänellä oli olkapäille asti oleva tumma paksu permanentti vai liekö koko pään pehmennys. Siinä me sitten ohimennen kehuttiin hyvää musiikkia, kun totesin, että "jos japanilaiset kuulisivat tuon kappaleen, ne varmasti tykkäis, koska ne ei ymmärrä sanoja, mutko musiikki on nuin menevää."

Hah hah. Tekonaurun aika ja paikka.

Viime aikaiset tapahtumat eivät selitä tuotakaan unta, paitsi, että Natinalassa puhuttiin taannoin permanenteista yms. Minulla sitä ei ole koskaan ollut eikä tule, koska parturissa aloin käymään vasta 90-luvulla. Siihen saakka äiti oli hoitanut leikkauspuolen. Frederikiä löytyy levyhyllystä, mutta ei sitä ole viime päivinä kuunneltu. Joululauluja paremminkin, koska tilasin ja onneksi sain ennen joulua tämän triplan.

Nyt voisin hipsiä taas sohvannurkkaan ja tuumailla hetken.