Lökäpöksyn diipadaapaa

Se tuskin on enää tässä vaiheessa mikään yllätys, kun totean kasvaneeni aikalailla tynnyrissä, noin niin kuin kuvainnollisesti. Toki kotikotikaupunkini on aina ollut aikaansa jäljessä, ainakin ennen vanhaan, mutta voiko sitä yksistään mm. siitä syyttää, että kuulin ja luin ensi kertaa glögitiivisteestä joulukuussa 2008. Löysin vahingossa sitten tänään yhden sellaisen ja pitihän se puteli ostaa. Nyt se on testattu ja hyväksi todettu. Paljon parempaa kuin terästetty versio, johon itsenäisyyspäivänä haksahdin.

Ostoslistalla on vielä legendaarinen vuosikalenteri, mutta tämän päiväinen kaupunkimatkailu peruuntui. Tai se kaatui omaan mahdottomuuteensa. Heräsin kyllä ajoissa, mutta jahkailtuani ja jumitettuani tässä koneella, kello kerkesi siihen pisteeseen, ettei enää kannattanut lähteä. Ruokatuntiaika keskustassa ei ole se paras mahdollinen ajoitus tässä mielen- ja elämäntilanteessa. Säästyipä taas linjurikortilla lataukset kun vaihtoehtoisesti kävelin tähän lähimaastoon kaupoille. Muutenkin tähtäilen joko aikaista aamua tai myöhäisempää iltapäivää; on vielä valokuvaamatta keskustan valokuviot ja paljon muuta. Ehkä sitten joulun tienoilla.

On meinaan päätetty, että kotikotiin ei jouluksi lähdetä. Pari puhelinkeskustelua aiheesta on käyty, mutta ihan yhteisymmärryksessä. Siitä syystä tämänkin joulun lahjaostoihin hupenee yllättävän vähän rahaa. Isommat joulumuistamiset kun kohdistuu meihin itseemme - ja ne tulisi hommattua ilman jouluakin. Ja kuka niitä nyt laskee joululahjabudjettiin. Musiikkia ja elokuvia on nyt siis tulossa, kunhan postipoika jaksaa vaan kulkea. Toivoa sopii, että omani saisin ainakin, tilasin nimittäin yhden vinyylin. Tunnearvoa sillä on jo nyt.

Sain tänään päätökseen yhden "pienen" projektin, jonka otin hoitaakseni (jossain kummassa mielenpuuskassani) taloyhtiön harteilta. Nimimerkillä Olen työtön, joten minullahan on aikaa. Jos olisin tiennyt tai ajatellut asiaa yhtään enemmän, mikä homma siinä on ja miten siinä saa rakon sormeen, olisin ehkä ollut hiljaa - ja nauttinut vaan työttömän iltapäivästä katsellen rauhassa Rock Finlandiaa nauhalta. Mutta hyvää hyvyyttään kun lupautuu kaikenlaiseen, niin tietää, ketä syyttää. Ja ei se nyt oikeasti niin paha tehtävä ollut, mutta helpommalla ja vähemmällä siivolla olisi päässyt, jos huoltoyhtiö olisi asian hoitanut. Kai se oli raha, joka ratkaisi ja tällä tavalla säästettiin muutama kymppi ja minä olen yhtä kokemusta rikkaampi.

Päivänasusta näin illan tunteina voinen mainita mm. villasukat ja saman väriset uudet lökäpöksyt, jotka tänään ostin ja jotka ei niin lökät ole, mutta kumminkin. Kuva olisi varmasti kiva yllätys, mutta täysin mahdoton.