Mie oon muistanu, mutta oleksie?

Vaihdoin muutama viikko sitten kotikoneelle (eh, aivan niin kuin muita koneita tässä enää olisi käytössä) kotisivuksi Yle.fi. Syystä, että kyllästyin edelliseen, joka on ollut varmaan viimeiset 8 vuotta, jos en pahasti liioittele. Nyt tuolta sivulta näkee kertalaakista kaiken, mitä pitää ja klikkailemalla vielä enemmän. Ne kun on ne tietyt aamurutiinit ja sivustot, mitkä pitää aina käydä läpi - ja osa jää vielä avoimeksi päivän ajalle. Sujuvaa työttömän arkea. Ahaa-elämyksen koin tässä yhtenä aamuna, kun hoksasin vahingossa, että pikalinkinkin voi tehdä tuohon osoiterivin alapuolella olevaan palkkiin. Termeistä viis!

Ylen sivustolta ihan ehdottomia helmiä on Areena ja Elävä arkisto. Siellä saisi kulumaan hyvin päivät, kun aina löytyy jotain uutta ja uusvanhaa. On paljon ohjelmia, mitä on unohtanut, mutta kun näkee pätkän, niin se on menoa se. Nostalgia-aalto vie mennessään. Toisinaan kuuntelen myös muutamaa kanavaa maakuntaradioista, kun Radio Rock alkaa tökkiä vastaan. Ennen vanhaan kuuntelin Nuorten Sävellahjaa ja Rock Radiota. Näin ne kanavat muuttuu.

Teema on jäänyt turhan vähälle katsomiselle tässä huushollissa, mutta koko ajan enemmän ja paremmin seuraan senkin tarjontaa. Varsinkin vielä jatkuva 80-luvun muistelosarja on ollut aika mielenkiintoinen ja ainiin!-tunteita herättävä.

Takaisin tähän päivään.

Olen tainnut seikkailla liikaa netissä viime päivät, koska olen saanut aivan ihmeellisiä virikkeitä ja päähänpistoja. Oman osansa on kyllä tehnyt erilaiset lehdet, joita on ehtinyt nyt lukemaan ja katselemaan ihan eri tavalla, kuin töissä ollessa. Tänään tein elämäni ensimmäistä kertaa tätä liharuokaa. Muutenkin nuo kotikeittiön koekokkaukset on viime päivinä yllättäneet jopa minut. Ehkä tästä työttömyydestä on jotain hyötyäkin taas; jaksaa väkertää asioita aivan eri tavalla.

Tänään puhdistin (tosi) vanhoja palkintolusikoita (ei ne ainakaan minun ole ja mies ei tunnusta voittaneensa "niin hyviä sijoja") ja jotain haarukantapaisia hammastahnalla. Villi visioni on tehdä niistä jotain - tietäisin vain, mitä. Joskus syksyllä törmäsin kaupassa vitriinivalokuvakehyksiin ja nekös on jääneet tuonne mieleen kiusaamaan. Tekemällä se sitten näkyy, mitä niistä saa aikaiseksi, vai jäävätkö pelkiksi suunnitelmiksi. Kirpputorikierroskaan ei olisi pahitteeksi tässä jonain aamuna.

Ettei pelkkää kulua olisi tämä viikko ollut, niin jotain säästöäkin. Vaihdoin kännykkäni liittymätyypin toiseen. Selvisi netissä haahuillessani, että olen maksanut ties kuinka pitkään jo turhaan puolet isompaa kuukausimaksua, kun halvemmallakin pääsisi ja sentään sen saman, oman operaattorin kautta. Muutenkaan puhelinlaskut ei niin kamalan isoja ole (kolmenkympin molemmin puolin), mutta jo tuokin pieni säästö tuntuu tulevaisuudessa.

Mitäkö sitä seuraavaksi keksisi...