Pitkät kalsarit ja muita asianhaaroja

Nämä päivät näköjään menee taas, vaikkei mitään tähdellistä tekisikään. Tauti kyllä helpotti ja päästi aika vähällä, jos vertaan, etten joutunut (kun en mennyt) lääkäriin enkä tarvinnut ottaa lääkekuuria. Lepo, laiskottelu ja lämmin juotava, siinäpä ne kotikonstit pääpiirteissään. Unohtamatta pitkähermoista taloudenhoitajaa eli miestä.

Josta tulikin mieleeni - unohdin taannoin vallan kokonaan mainita, kuinka pari yötä nukuin pitkillä kalsareilla, kaiken muun villasukkavarustuksen lisäksi. Lämmintä piti olla ja kaapista piti löytää jotain, kun kuumehorkassa palelin, vaikka mitä puin päälle. Kunnes löysin kaapinperältä ne siniset ihanuudet, 100 % puuvillaa! Voiko lämpimämpiä ja mukavempia pöksyjä olla! Miehet ei tajua, mitä ne menettää, jos kulkevat tuolla pelkissä peltifarkuissa (en tosin kokeillut niitä farkkujen kanssa, joten ei minulla täydellistä kokemuspintaa kalsareihin ole). Nukuin yöni entistä paremmin, jos mahdollista. Tiedänpä vastaisuuden varalle, mitä puen päälle, kun iskee vilu ja omat pöksyt ei riitä.

Samaisina kipeinä päivinä tuli katsottua televisiota tavallista enemmän, tyhjennettyä kovalevyä ja katsottua rästistä erinäisiä dvdeitä. Tuli vaan mieleen, että ei tarvitse olla edes pieniin päin, kun tv-ohjelmat itkettävät mennen tullen palatessa. Olen muutamankin kerran saanut kuulla palautetta, että eihän minun kanssa kehtaa mennä minnekään elokuviin, kun itkeä vollotan hyvät ja pahat. Nii-ih. Tiedänpä tuon itsekin. Tarviiko siitä muistuttaa.

Eilen katsoin talletetun Kuorosodan jakson ja taas se sai liikutuksen tipat poskelle. Siinä meinaan oli sellainen ohjelma, joka oli pakko tallentaa ja katsoa vasta myöhemmin, kun saattoi kelata mainokset ja kertauksen kertaukset pikana pois. Muuten hyvä ohjelma oli pilattu niin monella asialla. Toivoa sopii, että jos ohjelma jatkuu toisenkin kerran, niin toivottavasti tunnusmusiikki ja juontaja vaihtuvat.

Varsinaista suosikkikuoroa minulla ei ollut, mutta täytyy sanoa, että Kotipelto ja Mikki yllättivät tyyppeinä minut positiivisesti, kun en sen kummemmin ole heitä seurannut aiemmin. Toki Timolla oli ne hewimiehen maneerit, mutta en tiennyt Mikin olevan niin toope, hyvässä mielessä. Siltikään en erikoisemmin pidä Egotripistä.

Kotikadusta sen verran, että minä tykkään sen tyylin muutoksesta. Se kuvataan nyt eri tavalla, käsikirjoituksesta puhumattakaan. Olen katsonut sitä aika monta vuotta, mutta välillä meni pitkiäkin aikoja, että jätin väliin. Se jotenkin junnasi paikoillaan, vaan ei junnaa enää. Välillä tuntuu, että meneekö vähän överiksi, mutta toisaalta; elämä on. Ei tarvitse kuin lukea blogeja ja iltapäivälehtiä, niin samanlaista villiä menoa se on paikkapaikoin. Maailma muuttuu, eskoseni!

Paketti, Saimi & Jalmari, Nuorennusleikkaus, Nätti nakuna - siinä nyt muutama ohjelma, joita olen joitakuita jaksoja nähnyt ja välillä itkeä tirauttanut. Liikutus maximus iskee niin helposti toisten ihmisten liikutuksesta, ilosta ja surusta, ettei sille mitään voi.

Eduskunnan kyselytunnit on taas asia erikseen. Ne ei itketä, mutta naurattavat ja ärsyttävät sopivassa suhteessa. Kannattaa joskus istahtaa seuraamaan, ellei paikanpäälle pääse.