10.3.2009

Pitkät kalsarit ja muita asianhaaroja

Nämä päivät näköjään menee taas, vaikkei mitään tähdellistä tekisikään. Tauti kyllä helpotti ja päästi aika vähällä, jos vertaan, etten joutunut (kun en mennyt) lääkäriin enkä tarvinnut ottaa lääkekuuria. Lepo, laiskottelu ja lämmin juotava, siinäpä ne kotikonstit pääpiirteissään. Unohtamatta pitkähermoista taloudenhoitajaa eli miestä.

Josta tulikin mieleeni - unohdin taannoin vallan kokonaan mainita, kuinka pari yötä nukuin pitkillä kalsareilla, kaiken muun villasukkavarustuksen lisäksi. Lämmintä piti olla ja kaapista piti löytää jotain, kun kuumehorkassa palelin, vaikka mitä puin päälle. Kunnes löysin kaapinperältä ne siniset ihanuudet, 100 % puuvillaa! Voiko lämpimämpiä ja mukavempia pöksyjä olla! Miehet ei tajua, mitä ne menettää, jos kulkevat tuolla pelkissä peltifarkuissa (en tosin kokeillut niitä farkkujen kanssa, joten ei minulla täydellistä kokemuspintaa kalsareihin ole). Nukuin yöni entistä paremmin, jos mahdollista. Tiedänpä vastaisuuden varalle, mitä puen päälle, kun iskee vilu ja omat pöksyt ei riitä.

Samaisina kipeinä päivinä tuli katsottua televisiota tavallista enemmän, tyhjennettyä kovalevyä ja katsottua rästistä erinäisiä dvdeitä. Tuli vaan mieleen, että ei tarvitse olla edes pieniin päin, kun tv-ohjelmat itkettävät mennen tullen palatessa. Olen muutamankin kerran saanut kuulla palautetta, että eihän minun kanssa kehtaa mennä minnekään elokuviin, kun itkeä vollotan hyvät ja pahat. Nii-ih. Tiedänpä tuon itsekin. Tarviiko siitä muistuttaa.

Eilen katsoin talletetun Kuorosodan jakson ja taas se sai liikutuksen tipat poskelle. Siinä meinaan oli sellainen ohjelma, joka oli pakko tallentaa ja katsoa vasta myöhemmin, kun saattoi kelata mainokset ja kertauksen kertaukset pikana pois. Muuten hyvä ohjelma oli pilattu niin monella asialla. Toivoa sopii, että jos ohjelma jatkuu toisenkin kerran, niin toivottavasti tunnusmusiikki ja juontaja vaihtuvat.

Varsinaista suosikkikuoroa minulla ei ollut, mutta täytyy sanoa, että Kotipelto ja Mikki yllättivät tyyppeinä minut positiivisesti, kun en sen kummemmin ole heitä seurannut aiemmin. Toki Timolla oli ne hewimiehen maneerit, mutta en tiennyt Mikin olevan niin toope, hyvässä mielessä. Siltikään en erikoisemmin pidä Egotripistä.

Kotikadusta sen verran, että minä tykkään sen tyylin muutoksesta. Se kuvataan nyt eri tavalla, käsikirjoituksesta puhumattakaan. Olen katsonut sitä aika monta vuotta, mutta välillä meni pitkiäkin aikoja, että jätin väliin. Se jotenkin junnasi paikoillaan, vaan ei junnaa enää. Välillä tuntuu, että meneekö vähän överiksi, mutta toisaalta; elämä on. Ei tarvitse kuin lukea blogeja ja iltapäivälehtiä, niin samanlaista villiä menoa se on paikkapaikoin. Maailma muuttuu, eskoseni!

Paketti, Saimi & Jalmari, Nuorennusleikkaus, Nätti nakuna - siinä nyt muutama ohjelma, joita olen joitakuita jaksoja nähnyt ja välillä itkeä tirauttanut. Liikutus maximus iskee niin helposti toisten ihmisten liikutuksesta, ilosta ja surusta, ettei sille mitään voi.

Eduskunnan kyselytunnit on taas asia erikseen. Ne ei itketä, mutta naurattavat ja ärsyttävät sopivassa suhteessa. Kannattaa joskus istahtaa seuraamaan, ellei paikanpäälle pääse.

5 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Jee! Joku toinenkin tunnustaa katselevansa eduskunnan kyselytunteja! Harmi vaan kun en ole viime aikoina töiden takia ehtinyt katsomaan paljoakaan. Siinä olet ihan oikeassa että välillä ne naurattaa ja välillä mulla taas nousee verenpaine niin että pitää oikein muistuttaa itseään ettei suoni poksahda :)

Anonyymi kirjoitti...

Kotikatu pisti silmään kun parempi puoliskokin tuoreessa (kiireettömässä) blogissaan siitä kirjoitteli... :-)

Aurinkoista viikkoa!

Tinka kirjoitti...

Hanna,
mie jo luulin, että sie tunnustat ja kerrot käyttäväsi pitkiä kalsareita! :D

Nytki siellon menossa Välikysymys, mutta oon niin nukahtamispisteessä, että on parempi pysyä välillä koneella.
Ne kyselytunnit on ihan mielenkiintosia, toisaalta, vaikken niin politiikasta sillä tavalla perusta.

Ja on aika jännä, miten ne pystyy ja kykenee vastaamaan mitä kinkkisempiin kysymyksiin ihan naama peruslukemilla; vaikka välillähän ne puhuu ihan asian vierestäki, ei sen puoleen. Mutta esiintymistaitosta porukkaa ovatten.

Timo,
totta tosiaan.
Kiireetän blogi - siinä olis hyvä nimi jolleki plökille. Kirjottas vaan sillon, kun on asiaa :)

Ja tänään luin, että syksyllä alkavat esittää Kotikatua pari kertaa viikossa. Killinpäivät :)

Taitaa se aurinko paistaa vaan Vaasassa, en muista, koska täällä olis viimeksi arska näyttäytyny :)
Ajat on vähän ankeat, mutta mitäs pienistä.

Anonyymi kirjoitti...

Sairastaminen on mälsää. Iloa ja aurinkoa, siitäkin huolimatta. Mmm, pitkät kalsarit on pop.

"Satun-nainen"

Tinka kirjoitti...

Aa, bloggaushistoriani ensimmäinen Anonyymi :) -vai onko sittenkään.

Kivaa, kun kävit tässä laatikossa, käy toisteki, ihan rohkeasti.

Pisteet sulle, jos käytät pitkiä.