Pomelo-olo

Piti tulla välillä kellarin puolelle, ettei ihan totuus unohtuisi. Naamakirja hotsittaa, johan se on nähty. Ei siitä sen enempää. Onneksi se on, onneksi sinne menin, sanokoon järki mitä haluaa. On ollut mukavaa palata ajassa taaksepäin vaikka vain ohimennen ja pätkissä.

Tämä puolestaan on vähän hakusessa. Syystä, että kirjoitan uudehkolla koneella (älkää kysykö), jossa on oudohko näppäimistö, saati, omat jekkunsa oli päästä tähän sisään. Saada homma pelittämään. Ylipäänsä netti toimimaan, eilisestä lähtien mokkulalla. Kaiken huippuna tässä on Vista, jossa on oma opettelunsa. Olen enemmän kotona vanhan koneen kanssa, mutta vaihtelu virkistää ja on kiva välillä vaihtaa huonetta.

Ja siideri vie humalaan. Röyh. Sekin vielä. Eikä minun humalaan paljoa tarvita. Ei ole oikein tapaistani, mutta tässä on viime aikoina ollut niin mietintämyssy täynnä ja kaikkea, että ajattelin kulauttaa pari juotavaa. Mies on omatoimisella lääkekuurilla, joten saan nauttia juomasta ihan keskenäni. Tänään selvisi muutampi juttu, joiden suhteen on saanut jännätä, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ensi viikolla uudet jännäyksen aiheet. Niistä myöhemmin, jos syytä on (huolestua).

Pitkin viikkoa on ollut mielessä kaikenlaista, mihin olen mielessäni ottanut kantaa, mutta muistellapa niitä nyt. Yksi oli ainakin ne pyöräilykaistat. Joita ei siis tulevana kesänä Hämeenkadulle tule. Valitettavasti. Minun puolestani ne olisivat voineet tulla ja olla, kuten viime kesänä. Eihän ne täysin toimineet, ei pyöräilijöiden, eikä kävelijöiden toimesta, mutta oli ne minusta tyhjää paremmat. Jos ja kun itse pysyin pyöräalueelta pois, luotin siihen, että päälle ei ajeta enkä ole kenenkään pyöräilijän tiellä. Nyt, tulevana kesänä, saa taas olla silmät selässäkin. Ahistaa.

Rintsikat. Tänäänkö se oli, kun uutisissa luki, että mustat on pahasta. Syöpää aiheuttavat - tai siis jokin aine sen värisissä. No, siinä tapauksessa, pahinta odotellessa. Aika yksitoikkoista värimaailmaa kaappini on noidenkin vaatekertojen suhteen. On toki pakolliset valkoiset ja muutamat muut, mutta mustan ystävänä valikoima on, mitä on. Tosin tähänkin on tuleva kai muutos.

Jossain mielenoikussa ajattelin tällä viikolla, että taidan siirtyä pikkuhiljaa mustan ja punaisen sekamelskaan. En tiedä, miten sen toteutan, varmaan raidoilla, mutta ajatus jo sinänsä vaatekerran uusimisesta pikkuhiljaa tuntui ihan hyvältä. Ikä tehnee tehtävänsä.

Tänään oli "taas" parturipäivä. On totuteltava uuteen jakaukseen, joka ei ole oikeastaan jakaus ollenkaan. Kaikista harmaista huolimatta nyt tuntuu aika ..kivalta. Äkkiäkös tämä olotila ohimenee, joten nautin nyt siitä.