Neljääkymppiä

Lueskelin uusinta Kodin Kuvalehteä (40v.), jonka pääosissa olivat 40 -vuotiaat ihmiset ja asiat. Joitakuita kuvia katsellessa ihmettelin, miten niin moni näytti ikäistään vanhemmalta, ainakin minun silmissäni. Vähän sama juttu, kuin parikymppiset, jotka näyttävät 10 - 15 vuotta vanhemmalta. Kai se on se pukeutuminen ja muu ulkoinen, joka hämää ja muuttaa ihmistä niin paljon.

Kun mietin omaa (alle ja yli nelikymppisten) lähipiiriäni, kavereita ja yhtä lähisukulaista, joka tänä vuonna täyttää tasan sen 40, niin kukaan heistä ei mielestäni näytä 4-kymppiseltä. Ja minä taputan iloisena kämmeniä yhteen. Perässä tulen ja hyvillä mielin, vaikka toisaalta tuleva tasaluku onkin aina lähempänä viittäkymppiä jne. Ehkä se on se luonne, harrastukset, elämäntapa tai -tavattomuus, joka pitää mielen nuorena ja niin sitä myös näyttää ikäistään nuoremmalta.

Lehteä lukiessa törmäsin "irtileikattuun" lauseeseen; "Jostain pöljästä syystä olen oikein odottanut nelikymppisyyttä." Jostain kumman syystä ensimmäinen ajatus luettuani tuon ja nimen siinä alla, tuli mieleeni vain ja ainoastaan yksi emäntä. Kurkkiessani jutun sivuille asia varmistui. Hieno juttu ja esimerkki, mitä kaikkea voi tapahtua.

Mitäpä muuta tästä viikosta voisi naputtaa. Työasiat ovat olleet päällimmäisinä, mutta koska päätös olla niistä suuremmin kirjoittamatta pitää, täytyy vaan todeta, että hurlumhei ja lomia odotellessa.

Olen myös ottanut ainakin periaatteessa itseäni taas niskasta ja peeseestä kiinni ja aion jatkaa viime kesäisiä pyöräilyjä. En ehkä yhtä pitkiä ja yhtä usein, koska työt hidastaa vauhtia, mutta edes joskus. Työmatkat joutunee kulkemaan linja-autolla, mutta illat ja viikonloput - niissä olisi pyörän mentävä aukko. Heti jo huomenna. Tänään on liikaa tekemistä tässä kotonakin.