Takaisin elävien kirjoissa
Eiliset tarjoilut ja muut palan painikkeet ovat muisto vain. Mukavaa oli ja ilta venyi yllättävän pitkäksi, mutta eipä tässä nyt kovin monesti ollakaan menossa. Siitä hyvästä oli minun vuoro kärsiä ja potea tämä päivä, mies on ollut virkeä, kuin peippo. Ihan muut suunnitelmat kyllä oli tälle sunnuntaille, mutta saivat jäädä.
Täytyy sanoa, että onneksi näitä krapulapäiviä mahtuu vuoteen tosi vähän. Edellinen kerta taisi olla viime tai toissa vuonna baarikierroksen jälkeen. Ei minusta ole näihin. Varsinkaan, kun ei osannut varautua ja kaiken huipuksi lähikauppa on kiinni. Mutta kun ei ollut tarkoitus juoda kuin pari vaan, sopivasti ruuan kanssa. Vaan kuinkas kävi, kun tarjoilu pelasi.
Huonosti.
Mukavaa oli niin kauan kuin sitä kesti. Tähän aamuun. Tämä päivä on mennyt enimmäkseen vaakatasossa ja vessan lattialla. Tilannetta on pahentanut vielä se maalauksen jälkeinen katku. Eikö sitä vanha ihminen ikinä opi! Yrittäisi edes muistaa edellisiä kertoja, että miltä se seuraava päivä sitten tuntuu. Mutta ei. Pakko jaksaa mennä tänään vielä saunaan, käy miten käy. Huomenna alkaa taas arki ja muut kuviot.
Ei ikinä enää. Ainakaan niin montaa.
2 kommenttia:
Huomenta
Haaa!
Kuinka minua lohduttaa, että sinullekin voi käydä noin- ettei vain minulle :-)
Mutta, jos edelllisestä kerrasta alkaaolla liki kaksi vuotta, niinkai se jo vanhojen muisteluiden vuoksi on hyvä kerrata- miltä kunnon kankainen tuntuu.
Se on kyllä oikeasti aika kamalaa, joten komppaan siinä kohden.
ja mies pirteä? Epäreiluakin siis!
Ja ei.., sitäei koskaan opi.
Kivaa alkanutta viikkoa siulle.
Vintti,
haa vaan ittelles! :D
Kyllä muistu eilen mieleen vaikka mitä ja ketä. Seuraavaa kertaa ei toivottavasti tule taas moneen kuukauteen.
Mukavaa viikon jatkoa sulleki,
vaikka aika itkettävä loppu onkin luvassa (S-virsi jne.).
Lähetä kommentti