Amppelitomppeli

Niinhän sitä luulisi, ettei kesä ole kiinni yksistä parvekekukista, mutta niin vain löysin eilen taas itseni horsmakaupasta. Saalis tosin jäi vielä pieneksi, koska en kelpuuttanut yhtäkään myynnissä ollutta nuokkuvaa amppelia ostoskoriin. Mitä vaikuttaa ostaa valmiiksi nuukahtanutta, kun ne kumminkin saa ihan omin avuinkin kuukahtamaan.

Kipaisin myöhemmin pyörälenkillä (niin, latasin linkkarikortin - ei puhettakaan, että näillä myrskyillä aloittaisin työmatkapyöräilyn) ja poikkesin yhdessä kukkakaupassa. Amppeliorvokit 10 euroa. Siis mitä hemmettiä! Kuka ostaa kuudenkympin amppelikukan? Minen ainakaan, kun halvemmallakin saa. Ei niin hätä ollut, vaikka pieni pakkomielle kesäkukista olikin havaittavissa.

Kiitos sunnuntaiaukiolojen - löysin tänään etsimäni eikä maksanut kuin 5,90. Lisäkukille on vielä tilausta, mutta ne täytyy hommata ilman miesseuraa. Siitä ole kuin haittaa näissä asioissa, kun niskan takana järjen äänenä yrittää olla. Hus pois!

Mies sai puolestaan harjoittaa tänään remonttireiskan virkaa. On jo pitkään katsonut vessan seiniä sillä silmällä, joten päätti maalata ne uusiksi. Isompi remppa saa edelleen odottaa, mutta peitti ainakin isoimmat laikut uudella valkoisella. Siellä se nyt ihailee valoisuutta ja kättensä jälkiä.

Harmi vain, että auringonpaiste ei paljasta ainoastaan likaisia ikkunoita, vaan kaiken mahdollisen nurkan ja seinän, joille voisi tehdä jotain. Uutta maalia, uutta tapettia, uusia huonekaluja... Tieto tilinsaldosta tiputtaa tosin aika äkkiä maanpinnalle ja jättämään moiset urakat tuonnemmaksi.

Niin kuin aina.