Ihanat legendat

Piti jo eilen illalla tuoreeltaan tulla tänne täpinöimään eilisestä konserttikokemuksesta, mutta kamerassa ei riittänyt latinkia, enkä saanut kuvia ulos. Niinpä yön yli nukuttua tuli myös vähän rauhoituttua.

Tänään uusi päivä, uusi yritys. Kuvista ehkä puolet joutui suoraa päätä deletoinnin alle, koska tuo kamerani ei vaan riitä. Kuvaajan taidoistani en puhu mitään. Täytyy ottaa uusiksi sitten vuonna 2009. Tai ehkä jo vähän aiemmin.

Sen kummempaa keikkarapoa en meinaa kirjoittaa, koska konsertteja on vielä jäljellä. Suosittelen paikanpäälle menoa, jos vaan on mahdollista. Muutenkin tuo ilta oli sen sorttinen, että se täytyy kokea iha itte - ja jokainen kokee sen omalla tavallaan ja saa siitä irti eri asioita.

Yleistunnelmaltaan ilta oli hieno. Oli se kaikkea muutakin, mutta yritän kerrankin olla lyhytsanainen. Osuuksia oli kaksi, molemmat ihan erilaisia, mutta enemmän tykkäsin jälkimmäisestä. Silloin tuli enemmän niitä kappaleita, joista tykkään. Ollin välihöpinät nauratti ihan oikeasti, valot toimi hienosti (mitä nyt välillä killittivät päin näköä), kaikki kuulosti ja näytti upealta ainakin sille paikalle, missä itse istuin. Ola itsekin kuulostaa vanhemmiten aina vaan paremmalta. Ei aina tarvitse huutamalla huutaa, kun kerta ääntä on.

Liikutuin kovasti, kun Olli lauloi "Maailma on kaunis", mutta siinä vaiheessa, kun Jussi tuli lavalle, tuli itku. Auts. En nyt ihan parkumisasteelle äitynyt, mutta tippa poskella piti hetki istua. Jälleennäkemisen ilo ja suru. Mieleen tulvahti tuhat ja yksi muistoa. Uudempaa ja vähän vanhempaa.

Muita huomioita; sali oli täynnä, oli ollut kuulemma jo edellisenä iltana. Ei mikään yllätys. Yllätys oli lähinnä se, että mies tykkäsi ja oli tyytyväinen, kun "pakotin" sen mukaan. Sen kuuli ja näki. Jutut ja laulut upposi. Jussin esittäessä alkupuheineen Saattajat, olin varuillani, että (oma) mies pillahtaa itkuun, mutta ei. Tuumasi vain myöhemmin, että "aika surullisia lauluja se Jussi laulaa". Niin.

Hieno konsertti, kiitos kaikille aikaansaajille. Eilisellä annostuksella pärjään taas pitkälle.