Paistaa se aurinko ikkunankin takaa

Laatikot loppuivat tältä päivältä, joten pakkaamisessa piti pitää pakollinen luova tauko. Sopii vallan mainiosti. Hyvä tekosyy istahtaa koneen ääreen ja pikakelata muutamatkin kuulumiset. Olin melkein unohtanut, että helmikuu tuo Ollin Pokkarin lisäksi myös Henki ja Elämä -kirjafestarit ja ainakin pari mielenkiintoista haastateltavaa siellä. Jos kaikki menee hyvin, niin siihen mennessä ollaan jo periaatteessa muutettu ja voinen kurvata paikanpäälle.

Keikkaakin pukkaa taas maaliskuussa, mutta tarkempi tutkailu säikäytti sen verran, että juuei. Iskelmäravintola ei oikein hotsita, vaikka sujuvasti yritänkin kuunnella töissä iskelmiä. Joku roti.

Mukavan kirpeät talvipäivät ovat menneet vähän hukkaan, kun olen pääasiassa ollut sisällä ja tyhjentänyt komeroita ja sulatin toisen pakastimen. Ajattelin, että hiljaa hyvä tulee ja kunto siinä samassa. Kädet on maitohapoilla näköjään niin pienestä, että pieni totuttelu ennen varsinaista muuttourakkaa on paikallaan. Ei millään malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun saa avaimet käteen ja pääsisi piipahtamaan uudessa kotona. Vielä kun pääsisi viemään osan laatikoista pois, niin täällähän pääsisi jopa kulkemaan sujuvasti. Nyt tämä näyttää vähän joltain esteratapaikalta. Puolenviikon maissa on luvassa vesimittarienluku (ihan turha reissu tulla, mutta mikäs minä olen niitä kieltämään), mutta omalla vastuulla tulevat.

Kello lyö kohta kahdeksan. Se tietää sitä, että on aika ponnistaa sohvalle miehen ja Idolsien seuraan.