Valonantaja

Opettivat minulle pienestä pitäen, että katosta roikkuva häkkyrä on lamppu. Äiti osoitti ja osoittaa vieläkin pikku lapsille sitä häkkyrää ja sanoo "lamppu" ja pikku nassikat toistavat perässä. Niinhän sitä oppii uusia sanoja ja yhdistelemään eri tavaroita ja asioita toisiinsa.

Meillä mies puhuu (melkein) aina valaisimesta. Sain taas aiheen takertua lauseeseen, kun toinen muistutti lähinnä omituista höpöttäjää. Valaisin. Ihan hassu sana, ei kuulu omaan sanavarastoon. Lähentelee paremminkin kirjakieltä ja kuvastosanoja. Lamppu se on ja lamppu syttyy ja sammuu; palaa se sitten valot päällä tai itse hehku simahtaa. Kuinka monella ideasta syttyy valaisin?

Oma lamppuni on nyt entistä himmeämmällä, koska olen lomavaihteella. Ei tarvitse mennä ainakaan muutamaan päivään töihin ja se on hyvä se. Hommia täällä kotonakin sen verran, että enköhän saa aikani kulumaan liiankin hyvin. Tällä viikolla sain myös tietää, että työt jatkuvat vuoden loppuun. Helpotti kummasti tätä epävarmuutta ja taloudensuunnittelua (siis niin minkä suunnittelua?).

Huomenna on luvassa testiajot. Mies on saanut päähänsä autokuumeen, joka on näköjään tarttuvaa sorttia. On käynyt vähän samoin, kuin niille, jotka jostain syystä bongaavat katukuvasta kaikki raskaanaolevat (tähän aikaan vuodesta niitä näkee kyllä ilman bongailujakin). Minä kuikuilen kaikki mahdolliset automerkit ja teen ohimenevää vertailua mielessäni. Kahden merkin ja mallin välillä nyt jahkaillaan, mutta huomenna toivottavasti tulee jotakin hajurakoa. Minä olisin halunnut vaihtaa tyystin merkkiä, mutta minut on melkein puhuttu jo ympäri. Onneksi malli vaihtuu.

Jos vaihtuu. Ei sitä ole vielä kellarissa kuulutettu.