25.9.2007

Kelpo sukkahousut

Jos ihmiset vielä jossakin päivittelevät, että jopa on lämmintä pitänyt, niin kiittäkää / syyttäkää vain minua. Osoitelkaa ja tuijotelkaa, kunhan ette kivitä. Aloitinhan sukkahousukauden tässä päivänä muutamana ja kas vain - heti ilmat lämpeni. On meinaan hyvin tarjennut sekä aamulla, että iltapäivällä. Huh, mie sanon.

Vaan jos ne nyt yhtäkkiä jättäisin taas pois, se tietäisi takapakkia niin ilman suhteen kuin oman räkätautini, joten molempi parempi. Nautin sitten pakkasilla viileistä ilmoista.

Taannoinen silminnäkijöinä oleminen liikenteessä tuotti tänään tulosta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Hässäkän osapuolet ovat kuulemma sopineet tapahtuneesta ja meille kiikutettiin kiitos. Tai miehelle se kortti oli paremminkin osoitettu, mutta minä rohmuna emäntänä otin ilolla vastaan kukan ja purkin. Kaikilla hyvä mieli, kun asia ratkesi ja henkiä säilyi.

Mitä pitäisi ajatella, kun suuret suunnitelmani työpaikan vaihdosta murenee ennen kuin ehdin kunnolla edes päästä vauhtiin tässä suunnittelussani. Tänään näytettiin vihreätä valoa "palkan tarkastukselle" ja jatkon teolle. Jos puheita on uskominen, en ihan niin helposti pääsekään talosta pois luonnollisen poistuman kautta.

En kuitenkaan niin tyhmä ole, että jättäytyisin tyhjän päälle. Mielummin kärvistelen töissä ja nautin säännöllisistä tuloista, kuin työttömänä maksaisin asuntolainaa ja jumittuisin tietokoneen ääreen. Se on vähän heikko yhtälö.

3 kommenttia:

Sukulaissielu kirjoitti...

Uskomattoman lämmintä on ollut, joten kiitos Tinka.

Ihanat kukkaset ja hieno juttu, että kaikki kunnossa.

Kahtellaan, eikös jookos? Ja iso kiitos tuesta. Se tuli tarpeeseen.

siru kirjoitti...

Et arvaa kuka makaa kuumeessa ja korvatulehduksessa :C

Aika kivalta kuulostaa että vielä osataan kiittää. Harvinaisempia tekin, ettette vaan jatkanut matkaanne.

Aah, oikea aito välittämineen kunniaan. Myös töpaikoille SANO!

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu,
juu, ei kestä kiittää :)

Ko. muistaminen oli kyllä aikamoinen yllätys, mutta vahvisti taas sitä, että "tee toiselle, kuten toivoisit itsellesi tehtävän" -vai miten sen sanois.
Seuraavana päivänä miehen työautoa kolhastiin ja nyt on joku muu maksu- ja muussa vastuussa. Näin se menee. Koskaan ei tiä, mitä tapahtuu.

Totta kai olen tukena sen minkä pystyn :] Voisin kuvitella, ettei oo helppoa sielläkään sirkuksessa.

Siru,
toivottavasti oot jo parantunu!
Juo kovasti kuumaa ja lepäile.

Ei ollu syräntä vaan jatkaa matkaa :] Ja kuten oon monesti todennu; se olis voinu käydä myös meille ja entäs, jos kukaan ei olis siinä tapauksessa tullu "todistamaan" / informoimaan? Pitkä sentti oltas jouduttu maksamaan.