28.9.2007

Kiristystä ja talttamiehiä

Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Eilen, kun vastailin kommentteihin, purin hammasta ja melkein itkin. Kivusta ja särystä. Osui meinaan kohdalle elämäni ensimmäinen hammassärky. Lapsuuden korvatulehduksia pidin tähän asti pahimpina, mitä on itsellä ollut, mutta ei se hampaan ja koko helkutin leuan jomotuskaan ihan mukavaa ollut. Nukkua teki mieli, mutta vasta buranan vaikutuksen jälkeen.

Viisaus ei asu meissä, vaan viisaudenhampaissa. Meni monta vuotta, ennen kuin ensimmäinenkään viisari tuli ulos asti. Taisin olla jo 3-kymmenen. Yksi odotuttaa edelleen puhkeamistaan. Kotikaupungissa asuessa silloinen hammaslääkärini kuvasi kaluston ja kertoi näkevänsä neljä hammasta, jotka tulevat vielä joskus. Olisivat saaneet jäädä tulematta. Pelkkää harmia, kipua ja tuskaa niistä on ollut.

Yksi on revitty pois muutama vuosi sitten. Se meni aika sujuvasti tai sitten oli niin hyvä hammaslääkäri, ettei tullut minkäänlaisia ongelmia. Ennen repimistä niitä sitten olikin. Yksi hammas on puolittain jo pihalla. Pahaa pelkään, että loppujenkin kanssa saan aikani kärsiä ja tapella. Ehkä se kuuluu asiaan; olen säästynyt aika monelta isommalta kivulta ja vaivalta tähän mennessä, niin ehkä minun osakseni on tarkoituksella kipuilla viisaudenhampaiden kanssa.


Varsinainen tarkastusaika ei pitänyt olla vielä, mutta eilisen tuskan jälkeen oli pakko soittaa apua. Nyt nautin lääkekuurista ja odotan päivää, jolloin pääsen taas pötkölleen. Saavat repiä tai leikata mokoman pois. Miten parhaaksi katsovat. Samaiselle irrotuspäivälle olin suunnitellut niitä pikkujouluja, mutta katsotaan nyt, miten potilas Saarisen käy. En vielä heitä hanskoja tiskiin.

Mutta, että viisaudenhammas. Hah! Harmihammas paremminkin!

4 kommenttia:

siru kirjoitti...

Täällä yökyöpeli tervehtii.
Tulin hetki sitten kotiin kotikaupungista,hautajaisista. Takki tyhjä. Mutta mieli rauhallinen.
Viikon sairausloma ja lääkekuuri ei purrut. Korvatulehdus sittenkin pääsi ärsyynnyttämään leukanivelen :/ Nyt turha edes yrittää nukkua...
Onneksi tänne voi tulla valittamaan :) Vali vali

Ihan aikuisten oikeasti mulla ei ole koskaan ollut hautajaisten jälkeen näin sees ja hyvä mieli.
Isäni(jota suru kourii isoiten)oli myös onnellinen huomatessaan, miten paljon hänellä on välittäviä ihmisiä. Toivottavasti jatkossakin.
Mutta kummallisia kiemuroita ja mutkia ihmiset kehittää...
Siis jotenkin ihmiset sekoo ja menettää hallintansa niin helposti. 26v avoliitossa ja puolison kuoltua alkaa eri ihmiset määräilemään, luulemaan...
AUTS AUTS ja kaikkee muuta tyhmää. Miksi ihmiset sekoo??
Isoin juttu on se, että kauheiden riitojen ja kärvistelyjen jälkeen kaikki meni hyvin!!
Tein kerrankin oikein! Ja nyt mun isällä on hyvä mieli. Eikä ketään loukattu.
HUUAH! silti itkettää, suruttaa..

Aina ei tajua itsekään mitä itkee..
Minä itken yksin jääneen isäni kohtaloa. Itken ihmisten pienuutta. Itken.. siis itken.. mennyttä ja tulevaa.. kaikkea yhtäaikaa..
Kun se poru tulee, parkuu kaikki samalla kertaa. Semmone mää ole.

BYYÄÄH

Ps. Tein sust henkireiän.
Luulen sun kestävän sen :)

vintti kirjoitti...

siis niitä pikkujouluja????

Auts.. Eikö mitäänmuuta päiväää ollut tarjolla?

Tinka kirjoitti...

Siru,
säikäytit ens alkuun, mutta kun maltoin lukea loppuun, niin...

Tuomosen reissun jälkeen ei ole ihme, että on takki tyhjä.
Mutta toki toki tänne voit tulla naputtamaan, tämä on vähän sitä varten :] Kyllä mie kestän.
Ja sie - itke pois, kun itkettää. Kyä sinunki häätyy joskus itkutella :)

Vintti,
niitäpä juuri. Mutta kuten sanottu, en heitä vielä toivoa pois. Jos leikkuu menee yhtä hyvin, ko ed. kerralla (oli tosin eri lekuri), tokenen aika hyvin.

Ei siinä tiskillä tullu ajateltua sen kummemmin, että just sille samalle päivälle on pari muutakin päällekkäistä juttua. Ohimenevän hetken kyllä muistin ne, mutta koska puntaroin asioita ja kipuja, niin ei käyny mielessäkään, että siirränpä leikkausta hamaan tulevaisuuteen, koska tuo pv oli ensimmäinen mahdollinen.

vintti kirjoitti...

Kamalat jonot!