Monenlaista pirteyttä

Nyt on tähkät taskussa ts. Tähkän levy soi soittimessa ja hyvältä kuulostaa. Hassua, että Pohjanmaan murre sopii (noihin) lauluihin, mutta aika hankalaa ajatella jonkun rytmiryhmän laulavan vaikkapa meän kielellä tai porilaisittain. Ainakaan se ei kuulostaisi yhtä luontevalle ja hyvälle. Tai emmie tiiä.

Sen verran rankka kaupunkireissu oli, että ehdin nukahtaa tuossa jo pari kertaa odottaessa ruuan valmistumista (uunissa) ja miestä töistä kotiin. Nyt on tehtävä töitä sen eteen, etten mene ennen yöunta pötkölleen. Viiminen jakso Kauhukeittiötä kun on kumminkin jaksettava katsoa.

Oli pettymys huomata, että Puutarhakadun korttikauppa oli hävinnyt. Viimeksi se siinä vielä oli, mutta en muista, koska. Onkohan se muuttanut vai loppunut kokonaan. Olin vähän aikaa pallo hukassa, että mitäs nyt. En jäänyt sitä pitkään suremaan, koska Näsilinnankatu 23:ssa tuli vastaan kuin ihmeen kaupalla pirteä lahjatavarakauppa. Siellä oli vaikka mitä ihanaa ja tosi mukava ja hyvä palvelu. Jäi oikein hyvä mieli. Hiiohei. Lahjakin löytyi, tosin mies tuumasi sen nähtyään, että ehkä siihen lisäksi täytyy vielä jotain ostaa. Aha. No, mitäs laittoi naisen asialle, olisi mennyt itse ostoksille ja ajatellut miehen näkövinkkelistä.

Keittiöön ostin uudet verhot, mutta kuka pesisi ikkunat. Pirteyteni on sen verran vaihtelevaa luokkaa, etten ihan vielä taida jaksaa suoriutua. Käytin vähäistä luovuuttani ja ostin kaksi kappaa, joista toisen teen salusiineiksi. Tai ainakin yritän tehdä. Keittiönikkuna ei ole mikään näyteikkuna.