Turuilla ja toreilla

Olipa kyllä niin rentouttava kaupunkiloma, että matkakuume äityi lopulta pelkäksi kuumeeksi. Tiistaina alkoi kurkkukivulla, mutta koska en tajunnut juoda siiderin sijaan lääkepaukkua, olinkin keskiviikkona jo aika tööt. Kovasti piti silti kiertää ja touhottaa, eihän sitä nyt lomaa missään hotellihuoneessa vietetä! Iltasella palelin ja tärisin kuin horkassa, mutta koska kuumemittari puuttui matkatavaroista, jäi astelukemat arvailuasteelle. Olihan se toki arvattavissa, että jossain vaiheessa minäkin sairastuisin. Onneksi kuitenkin vasta reissun loppumetreillä - ja edessä on vielä muutama vapaapäivä ennen arjen astumista taas kuvioihin. Yäk.

Leikkasin tipuruohoa vähän lyhyemmäksi. Puskista löytyi neljä uutta tulokasta.
Kahdelta oli pää irti. 4/6 - ei paha.
Jahka nuo ensi pääsiäiseen kestävät, niin hätäkös tässä.
Ollakseni rehti, uudet tiput on tuliaisia reissusta.

Maanantaina köröteltiin ensimmäiseen lomakaupunkiin ja testattiin netissä tehtyä hotellivarausta. Se toimi sittenkin ja kaikki kävi yllättävän helposti ja nopeasti. Tällä reissulla asuttiin Sokos Hotellissa ja Cumuluksessa ja täytyy sanoa, että molemmissa on puolensa. Hyvät ja huonot. Aamupalat hotelleissa on aina omaa luokkaansa, eivätkä ne nytkään tehneet poikkeusta, mutta Sokoksen hotellissa oli esim. paljon paremmat tyynyt!

Matkalla varsinaiseen lomakohteeseen, Turkuun, kävimme Raisiossa ja Myllyssä. Ennen reissua haahuilin netissä etsimässä paikkoja, missä ehkä kenties voisi käydä. Olin shoppailutuulella ainakin lähtiessä. Ensituntumalta samainen kauppakeskus vaikutti jopa paremmalta, kuin Lempäälän vastaava. Myllyssä sattui myös yllättävä kohtaaminen erään kirjailijan kanssa. Muista tutuista naamoista mainittakoon miestanssija, joka pyörähti perheineen vastaan Turun kaupunkivilinässä. Hämmentäviä hetkiä, kun huomaa tunnistavansa, mutta kun yrittää pitää sen huomionsa aisoissa ja silti ajattelevansa, että hei, tuo on tuo! Kyllähän sen nyt pöljempikin tajuaa, että maalainen tunnisti julkimon, vaikka kuinka yrittää peitellä.

Turku - tuo kauniiden ihmisten kaupunki. Se minulle tuli jo ensimmäisenä päivänä mieleen. Mitä siitä, että ne puhuu, anteeksi vain, kamalalla murteella, jotkut vieläpä suomenruotsiksi, mutta jos se on ainoa huono puoli, niin eihän se ole paha asia ollenkaan. Minkäs sitä ihminen murteelleen voi, eikä pidäkään voida - hyvä vain, jos murteestaan pitää kiinni.

En oikeastaan enää ihmettele, miksi tamperelaiset naljailevat ja mollaavat Turkua ja turkulaisia. Kateuksissaan taitavat sen tehdä. Näin sen koin ainakin näin ulkopuolisena ja vähän puolueettomalta kantilta. Asun kyllä Tampereella, mutta koska olen kotoisin muualta ja sydämeltäni edelleen se kotipaikkakuntalainen, niin ehkä sen takia on helpompi katsoa asiaa vähän eri vinkkelistä.

En tiedä, mikä on totuus, mutta missä oli/on Turun paikalliset alan miehet ja naiset? Niitä ei näkynyt missään - ei ainakaan siinä katukuvassa ja ympäristössä, missä me päivämme ja iltamme vietimme. Vastaavasti samoja seutuja on täällä Hämeenkadun ympäristö ja siellähän niitä näkee aina ja iänkaiken. Oli kellonlyömä mikä tahansa. Katusoittajia näkyi Turussa muutama, polvistelevia kerjäläisiä näkyi yksi - Tampereella niitä molempia on vähän joka kadunkulmassa ja ilmojen lämmitessä lukumäärät varmasti lisääntyvät.

Tunsin välillä aika alemmuuskomplekseja, kun katselin ihmisiä ympärillä. Viimeisen päälle puettuja ja meikattuja. Kaduillakin oli siistimpää. Ei pölissyt pöly eikä hiekka, kivenmurikat eivät tarttuneet kengänpohjiin. Sen eron huomasi jo omassa miehessä; täällä se on yskinyt ja köhinyt kuin viimeistä päivää - Turussa ei oikeastaan yhtään. Tänään kun palasimme ja kävimme kauppareissut, sama ärsyttävä yskä iski takaisin. Ja ihmekös tuo, kun kaupungissa on harmaa ilma.

Ehkä oli oikea ratkaisu aikoinaan muuttaa Tampereelle, sulaudun tänne kumminkin paremmin. Tämä on vähän niin kuin enemmän tavallisten ihmisten kaupunki, jossa maalainenkin tuntee olonsa kotoisaksi. Oma asenteeni Turkua kohtaan muuttui taas monta kertaa positiivisempaan suuntaan. Kaunis kaupunki ja paljon hienoja rakennuksia. Netistä piti tarkistaa myös parin talon nimet, taidemuseo ja kaupunginkanslia. Aha. Kaikin puolin kivoja kuvauskohteita oli kaupunki täynnä.

Linnareissut on minun osaltani nyt tehty

Turkulaista shoppailua


Juuson nimipäivänä


Narsissisilta

Niin, ja vaikka tuli ostettua kaikennäköistä pientä ja syötyä todella hyvin ja hyvää, niin käveltyjä kilometrejä tuli aikalailla. Ehkä nyt on hyvä aika rauhoittua ja viettää hiljaista pääsiäistä ja potea potemiset loppuun. Seuraava lomaviikko on taas heti kohta, mutta sen taidan viettää ihan tässä lähimaastossa. Budjettini ei kestä kotimaan kaupunkilomia joka kuukausi. Valitettavasti.