Virkayskää odotellessa

Ensimmäinen yö, kun nukuin kunnolla ilman yskimisiä ja herätyksiä. Rasti sängyn päätyyn. Mies toi eilen töistä tullessaan lähinnä itseään varten yskänlääkettä (linkki sis. musisointia, joka voi säikäyttää nuokkuvan ja vasta heräävän bloggaajan), jonka piti hillitä yskää, ei ärsyttää sitä entisestään. Kaikesta päätellen se ei sopinut miehelle, mutta minun yskän se hillitsi. Niin, mies oli sitkeämpi sissi ja lähti jo eilen puolikuntoisena töihin. Minä olen se laiskanpulskea, joka tuumaili hetken ja toisenkin ja tein omat ratkaisuni.

Olisin tänään periaatteessa ehkä työkuntoinen, jos tietäisin olevani yksin työmaalla, vaan kun en ole. Se kolke, mikä kuuluu lävitse, tulee ihan tunnosta omasta, enkä sille mitään mahda. En myöskään mahda sille mitään, että olen kipeä. Järkisyistä pysyn siis kotona tämänkin päivän. Sitä paitsi, ulos ei tarvinnut edes katsoa, kun tiesi, että siellä on aika tuulinen ja pyry ilma, noin niin kuin lievästi sanoen. Ehkäpä sekin huomiseksi talttuu, kuten tämä yskä. Pieni virkayskä on aina paikallaan, mutta ei tämä, missä tulee sattumia mukana harva se kerta. Kotona niiden kanssa pärjään, mutta sorvin ääressä voisi tulla vähän tukalia tilanteita.

Seli seli.

Sen verran myötätuntoinen olen muita työläisiä kohtaan, että nousin kuuden jälkeen, ettei koko päivä menisi pelkästään peiton alla. Kummasti se sänky vetää puoleensa, mutta kun katsoo ympärille, niin voisin ehkä tehdä jotain hyödyllisempääkin tässä huushollissa. Pääsiäinen kun meni, miten meni. Ajattelin kyllä, että seuraavalla tulevalla lomaviikolla (jos sitä ei nyt minulta evätä ja miksi evättäisiin? Ansaittu loma, eh.) siivoaisin taas oikein urakalla. Kielsin miestä lomailemasta yhtäaikaa, niin ei tule ainakaan lähdettyä reissuun eikä muutenkaan pyörisi jaloissa.

Eilen tuli sopivasti taas Jotexin lehti, josko sitä katsoisi sillä silmällä. Kuvastojen lähettäjät ihmeesti tietävät, mistä narusta vetää. Ajoitus on aina oikea. Kumma juttu.