9.1.2007

Yhtä tyhjän kanssa

Tänään oli postipoika kiikuttanut hartaasti odottamani verokortin, mutta hukkaan menivät nekin hartaushetket. Veroprosentti oli naurettavan (itkisin, jos olisin yhtään huonommalla päällä) alhainen, kaikki summat miten sattuu nykyisyyteen verrattuna. Niin, no, mistäs ne sitä tietäisivät, että tilanne on muuttunut, mutta joku roti sille, mitä tarjoavat ruudukkoon.

Ei auttanut muu, kuin hiustenrepimisen lisäksi mennä Veron sivuille ja värkätä suurinpiirtein todellisuutta vastaavat lukemat ja toivoa, että uusi kortti tulisi mahdollisimman pian. Mieluummin olisin ehkä mennyt paikanpäälle, mutta ovat sen verran pahasti avoinna, ettei millään ehdi. Muka. Ja puhelimessa on viheliäistä selitellä yhtään mitään. Heidän laskurin mukaan uusi vero% on edelleen liian pieni, kyllä sen lukeman minun mielestä täytyy alkaa kakkosella! Vaan aika näyttää, miten tässä taas käy. Kai sitä prosenttia voi vieläkin kynällä korjata?

Liukuvasta työajasta piti joskus sanomani muutampi kommentti ja Herkkulassa sivuttiin aihetta jo sopivasti. Se nyt tuskin on enää mikään uutinen, että minä menisin työpaikalle oikein mielelläni vaikka joka arkiaamu heti seitsemän jälkeen - pääsisin pois hyvän sään aikana ja olisi edessä pitkä ilta. Olen entisessä elämässäni tehnyt vuorotöitä (lukuunottamatta öitä), eikä ne aikaiset aamut tuottaneet mitään ongelmia.

Tuolla nykyisessä paikassa oikein mainostivat ja mainostavat edelleen, että heillä on liukuva työaika. Olin alussa aivan onnesta mutkalla, kun ajattelin, että jes, voin mennä aikaisin, jos siltä tuntuu ja lähteä heti kolmen jälkeen pois.


HAH! Turha luulo. Eihän se ole käytännössä toiminut.

Toki se joskus onnistuu ja olen tehnyt niitä aikaisia vuoroja ja aion tehdä jatkossakin tarvittaessa. Mutta hyväntahtoista kitinää on jo kuulunut, että ei se oikein käy. Ei suoraan noilla sanoilla, mutta olen hyvä lukemaan rivien välistä ja silmien asennosta. Minen vaan tajua, että miksi ei. Jos menen aikaisemmin, kuin muut, teen hommani ihan yhtä lailla, kuin kello kahdeksalta tai jopa jälkeen 8. Mikä estää minua lähtemästä kolmen jälkeen?

Jos olisin ilkeä, väittäisin, että tuossa taitaa piillä kateus. Kun kaikki eivät pääse sängystä ylös ajoissa, niin eiväthän he ehdi töihinkään seitsemäksi. Niitä aikaisia aamuja ja aikaisempia poislähtöjä ei sitten suvaita muillekaan. Ihan niin kuin se olisi keneltäkään toiselta pois, omat hommani hoidan kumminkin - viimeistään taas seuraavana aamuna.

Miksi siitä saa "kärsiä" aamuvirkut? Kysyn vaan. Työpaikalla pitäisi olla kiinteä työvuoro, eikä kikkailla ja kehuskella liukumilla, kun ne eivät käytännössä toimi. Tai toimivat, mutta minun mielestä vähän omituisesti. Turha minua syyttää, että plussatunteja kertyy yli omantarpeen.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Minä aina rätkäsen vähän ekstraa verokortin prosenttiin niin ei tarvitse maksaa mätkyjä. Juu ja saa ylöspäin korjata käsin korttia. Alaspäin pitää hommata uusi kortti.

Tuota samaa ihmettelen minäkin... miksi jos on liukuva aika ja työajalla hommansa hoitaa niin miksi ei saisi lähteä aikaisemmin. Edellisessä työpaikassa onnistui mainiosti. Plussat pystyi käyttämään vaikka omien asioiden hoitoon eli lähti hieman aiemmin töistä.

Jaksuja sinne. Ja ei mitään hätää.

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin oon aina veroprosenttia korottanut,sitä varten ei onneks tarvii verotoimistoon asti vaivautua.
Ja outoo on tuo,että muka liukuva työaika ja sit ei kumminkaan voi mennä aikaisin.Minäkin tykkään mennä ajoissa töihin,vaikka joskus kyllä väsyttäiskin.Kivempi se kuitenkin on,kun jää illasta enemmän aikaa itselle..

vintti kirjoitti...

Nimimerkillä aamuvirkut kunniaan. JOhan nyt on helvetti, ettei mikään toimi.

Mutta, onko kiirein aika missä kohden? Onko se siinä 16 aikoihin, onko se 11-13, vai onko se milloin? Voiko kurttuisuutta selitellä sillä, että 16 tarvitaan muka kaikki talossa oleva väki? Omituista.
Paskamaista. Ja vaikka sallittua liukumaa olisikin, niin helvetti sitä jaksa kuunnella narinaa ja nirinää kaiken aikaa.

Iso pomo puhutteluun? ONko liukumaa vai eikö ole, johan ny on markkinat.

ÄLäkä olleen vinoo nahkatakista- viittaan edelliseen polkkaan- siinä mennään, liepeet lipattaen, näköjään halki tämän talven :-) Korot kopisten ja pää paljaana. Tylsää tämmä kyllä nyt on, syty tässä nyt sitten olemaan reipas ja jaksava.

Lisää Juhla Mokkaa. Minä oikein opettelen nyt olemaan hieman myöhemmässä- ja menemään vastaliki kasiksi.Kamalan hankalaa.. Kohta alkaa taas aikaistuminen, kun porukkaa tuppaa sisään ovista ja ikkunoista, nyt painitaan napakasti numeroiden kanssa- vähänkö on blondin pää sekaisin..

Jaksa sinä, äläkä anna niiden aamutorkkujen pilata päivääsi. Murr, voin tulla murisemaan kaveriksi niille.

Tinka kirjoitti...

Sukulaissielu ja Lisbetti,
teillon mun luonto :)

Maailmassa on vaan niin monta ihmeellistä asiaa, mm. verotus ja liukuva työaika.

Vintti,
kiireinen aika ei tod. ole tuossa enää neljän pintaan. Sopivasti tekemistä oikeastaan pitkin päivää, kun vähän rytmittää, mutta ei aina riitä niitä Oikeita hommia enää iltapäivään. Riippuu tosin päivistä ja muista ajankohdista. Esim. tämä viikko on menny mahotonta vauhtia, ko koko ajan on jotain naputettavaa. Ai, että mie tykkään!
Tietty aina voi järjestellä klemmareita ja suoristaa mappirivit, mutta siihenki leipääntyy, heh..

Mutta ihan oikeasti - virkeämpi kai sitä olen heti aamusta ja vajaa tunti hiljaisuudessa; mikä ihannetila :)

Pomot pitäs panna puhutteluun niin monesta asiasta, että taidan luovuttaa tässä kohdin. Toki, jos puheeksi tulee ja ihmettelevät esim. plussiani, niin sitte täytyy murahdella ja selitellä.
Yritän nyt sitä joustamista omalta kontoltani ja _opetella_ myöhempään menemistä. Että se voiki olla hankalaa! Mutta sie tiät.. se on. Ja ketuttaa vielä täydet linkkaritki, ko siihen aikaan menee moni muukin, kuka töihin, kuka kouluun :|

Heh heh, enpä muuten hoksannukaan, että sieki oot niitä nahkatakki-ihmisiä :) Totta tosiaan. Mulla oli mielessä ne rokkipojat, joita varmaan näit Juvallaki :D

Mutta hoi, onneksi on itte se työ niin mukavaa, että tuomoset pikkuseikat unohtuu aina hetkeksi. Huomiselle jäi odottamaan taas vaikka mitä; tietää ainaki, mihin tarttua sitte, kunhan ensin olen työpaikalla.

(Ja mitä spostiin tulee, niin en tiedä vielä itekään tarkkaa päivää, millon vois isommalti urakoida ja kanniskella. Mie faksaan kyllä sitte :))