Piristävä sähköposti

Olipa harvinaista herkkua lähteä tänään töistä jo heti kolmen jälkeen. Enemmän näitä irtiottoja! Mielessäni olin päättänyt, että jos vaan työt ja päivämäärät antavat periksi, jätän osan töistä raakasti ensi viikolle - mukavempi aloittaa uusi viikko, kun pöytä on "täynnä" töitä. Menee päivät sutjakkaammin. Tosin niin ne taitavat mennä tulevaisuudessa muutenkin työmäärän puolesta, koska työkaveri lomailee oikein urakalla ja automaattisesti ne työt minun pöydällä tuplaantuu.

Mukava lumipallosade (rakeilta ne näyttivät, mutta tiedä häntä) piiskoi päin naamaa köpötellessäni pysäkille. Kamala kiire pois keskustasta, siitä ihmisvilinästä ja hälinästä. Onneksi ilma oli sen verran jäätävä, ettei niitä pillipiipareita nyt ollut metelöimässä kulkureitin varrella. Olisin voinut tukkia jonkun torven narsissikimpulla (mitäs toivat niitä taas kaupunkilaisten iloksi ja piristykseksi). Joku on kenties loman tarpeessa... Tunnustan!

En nyt muista mistä kuulin tai mistä lehdestä luin, mutta tässä kaupungissa aiotaan kuulemma taas panostaa ympäristön siivoukseen. Ei sillä, etteikö syytä olekin, mutta minusta se on aika kamala rahareikä ja turhaa hommaa. Toisesta päästä saavat siivottua ja korjattua paikkoja, niin eikö heti kohta toiset sotke lisää. Luulisi olevan aika turhauttavaa hommaa.

En kertakaikkiaan voi käsittää, mikä ihmisiä vaivaa, kun vähät välitetään ympäristöstä ja muista ja roskitetaan, mikä keretään. Eikä ne ole enää pelkkiä karkkipapereita, tupakantumppeja ja tupakka-askeja, vaan ihan mitä sattuu. Joku kuskaa talousjätteensä tienposkeen, toinen päättää kuntoilla ja vie entisen sohvansa lähimetsään. Moni tykkää räkiä kadulle, että niitä limppiläjiä on miltei enemmän, kuin koiranpaskoja nykyään. Joskus saa oikein varoa, ettei tuuli lennätä sitä räkää päin naamaa. Toinen päättää oksentaa missä nyt sattuu olemaan - vaikka sitten sisällä.

Yksi parhaista esimerkeistä lienee sisäreitti Hämeenkadulta Kauppakadulle. Sääliksi käy sitä tahoa, joka sen alueen joutuu siivoamaan. Ei ole helppo homma se. Minulla ei normaalisti ole kovin huono lysti, mutta viime aikoina se on ollut pakko kiertää ja kaukaa - ei vaan pysty, eikä kykene kulkemaan sitä pätkää läpi ilman, että tekee pahaa, ristikkosanoin etoo.

Mikä ja kenen järjen riemuvoitto oli tehdä siitä tuollainen "vapaa" oleskelutila? Kysyn vaan. Ei se, että siinä on tavallisen tallaajan ja linja-autoa odottavan hyvä lämmitellä ja kuluttaa aikaa tai oikaista toiselle puolella taloa, mutta kun sen tilan ovat ottaneet haltuun myös nämä paikalliset puliveivarit. Hyvähän siinä on patterin päällä istuskella ja kuivatella ja sitä myöten se haju on - ei sitä voi kuvailla. Se pitää itse aamutuimaan tuta, jos kantti vaan kestää. Tervetuloa Tampereelle!

***
Kiva yllätys keskellä päivää oli löytää luukusta vähän erilaista sähköpostia. Mielenkiinnolla ja jännityksellä jään seuraamaan, miten gradu edistyy. Sisäinen tutkijani etsi ja löysi sattumalta aiheesta myös uuden seurattavan blogin. Hieno homma!

Joskus 90-luvun alkupuoliskolla annoin luvan (kirje-) haastatella itseäni erääseen opinnäytetyöhön, vai millä nimellä se siihen aikaan kulki. Olin silloin käymässä Tampereella ja törmäsin mutkien kautta ko. tutkielman tekijöihin, jotka saivat ylipuhuttua minut mukaan. Aiheena oli silloinkin minulle tärkeä ja läheinen asia, joten kynnys oli aika matala ja koska tykkään täytellä kaikenmaailman kyselyitä sun muita, niin mikäpä minua esti. Nytkään minulla ei ollut eikä ole mitään syytä kieltäytyä, jos vain suinkin voin avittaa. Olen enemmän kuin innoissani, mitä tuleman pitää.

Nyt kuitenkin on edessä pitkä lifti... eikun viikonloppu! Ei lähdetty tänä pääsiäisenä kotikotiin, mutta eiköhän sitä lepposta ajankulua keksi ihan näissäkin maisemissa.

Hyvää pääsiäistä!