Yhteinen sävel

Verottaja piti minua jännityksessä loppuun saakka. Kun viimeinkin sain kuoren, jahkailin sen avaamista, koska pelkäsin saavani (totta kai on parempi aina pelätä pahinta, niin lopputulos voi yllättää) taas kerran mätkyjä, vaikka niin laskettiin ja laitettiin yläkanttiin, että ei luulisi. Varovainen arkin taittelu, yksi alakulma näkyville - ja sain paskahalvauksen. Kulmassa on väärinpäin viisinumeroinen luku! Ei oo todellista! Mitkä mätkyt!? Otin järjen käteen ja avasin hehtaariarkin, enkä meinannut uskoa silmiäni, kun maksulappujen kohdalla on tyhjää täynnä.

Saan palautuksia muutaman satasen! Jei! Niin monen vuoden jälkeen (mainosäänellä). Nyt helpottaa kun tietää, että joulukuussa ropsahtaa tilille vähän ylimääräistä (tarkistin tilinumeronkin kaiken varalta).

Lomalta arkeen paluu sujui kitkoilla. Olisin niin mielelläni jatkanut sitä ahkeraa joutenoloa, jäi niin paljon hommiakin tekemättä, esim. se Ollin Äänikirja on vielä kuuntelematta. Töissä "jouduin" vielä tuuraushommiin, kun työkaveri sairastui, joten pitkäveteisistä päivistä ei ole ollut tietoa. Eikä ole kyllä maanantainakaan. Taidan mennä pienessä simassa töihin, niin eiköhän ne hommat siinä suju. Lomailkoon muut.

Torstaina päätin olla rohkea ja reipas ja poikkesin uuden kauppakeskuksen avajaisissa. Mitäpä sitä ei tekisi halvan kahvin perässä. Ei vais, muutakin ostoslistalla oli (Bastogne -keksejä! Miten voi olla, että olen elänyt näin monta vuotta, enkä ole aikaisemmin niitä edes maistanut. Mies toi kerran niitä kaupasta ja koukku oli valmis, molemmilla. Paha, paha asia.), mutta olihan se hyvä tekosyy jonottaa muiden mukana. Harmi vain, että just se päivä oli myös se tämän viikon helteisin. Meinasi mennä taju. Kuvainnollisesti.

Ensi visiitillä jäi tunnelmat vähän vaillinaisiksi, mutta mahtoi johtua siitä väen paljoudesta, ettei joka paikkaa edes kunnolla nähnyt (kun en jaksanut sitä ruuhkaa ja torvisoittokuntaa). Muutama liike jäi käymättä; syksyllä avaavat kuulemma 13 lisää. Mitä ja minkälaisia - sitä en vielä tiedä. Sanon vaan, että huh huh! Näissä nykyisissäkin muutoksissa on sulattelemista. Sitä on vähän niin kuin pieni ihminen suuressa maailmassa, vaikkei Hervannasta sitten tainnut kaupunkia tullakaan.