28.5.2007

Toisen toiletin tilaus

Joskus aamuisin meillä tuppaa olemaan ruuhkaa tuolla vessan ovella. Ne on ne kaikenlaiset aamurutiinit ja -toimet, jotka toistavat itseään ainakin arkena. Viikonloppuisin voi ottaa vähän lunkimmin, eikä tarvitse niin tuijottaa kelloa, mutta siinä on myös se vaarana, että aamurutiinit sekoavat yhtä herkästi, kuin unirytmi, jos siihen tulee yhtäkkinen muutos (liian myöhään nukkuminen jne.). Se nyt on selvää, että kotoa ei kannata poistua ennen tiettyjä ruljansseja. Monesti herään vartin verran ennen miestä, että ehdin alta pois, kun minulla se kuulemma kestää. Ja höpö höpö! Minkäs teen, että aineenvaihdunta toimii. Se on sukuvika ja hyvä niin.

Ikinä ei varmaan saada sellaista asuntoa, missä olisi kaksi vessaa. Sehän olisi aika ihanne; toinen vieraskäyttöön ja hätätapauksissa (just niitä jalat ristissä jonotuksia) varasisäänpääsynä. Koska todellisuus on tätä, on vaan kestettävä ja elettävä sen mukaan.

Viime päivinä sitä toista vessaa on kaivannut todella paljon! Taitaa olla reilu viikko, kun tuo vessa maalattiin (mies maalasi), mutta se haju on vaan pahentunut. Sanat ei riitä kuvailemaan sitä katkua. Se ei haise tavalliselle maalille, mille voisi kuvitella vasta maalatun huoneen hajun, vaan se on lähempänä jotakin heinällä täytetyn patjan lemua. Tai jotain.

Nyt siellä haisee etikka. Viksuna katoin vtu googlesta ja siellä tuli vastaan niitä etikkavinkkejä. Juu, ei kestä pää kohta sitäkään katkua. Maalitönikän kotisivuilla ei hajusta puhuta mitään, mutta joku aika oli annettu; 1 kuukausi. Vielä kolme viikkoa vähintään tuota samaa hajua?! Argh! Pitänee seuraavaksi kokeilla jotain hajustintötteröä tmv., josko se peittäisi edes vähän.

Siihen asti täytyy toivoa, ettei käy vieraita, joille tulee vessahätä. Käynti omalla vastuulla!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

HAA!
Olet selvitenkin noussut arkeen!?
Siis vessakeskustelu sytyttää aina ;)
Itse siunailen kiitosta päivittäin, että teinini on poika!!
Olihan meilläkin opettelua siirryttyämme kolmen vessan parista yhteen lukottomaan. Onneksemme aikataulut ovat erilaiset, jottei suuria konflikteja ole syntynyt. Minä äitinä, TIETYSTI, herään aikaisemmin,jotta olen jaloista pois...
Mut kyl se opetteluu vaaatii! Vars, jos on vieraita!!! Ujoimmat (en minä)kärsii rakon halkeamispisteeseen.

Ja kiitos viimeisestä!
Sul on sikahyvät korvat ;D

Next time..

... kirjoitti...

Hah, meillä ei siirtymä yhdestä toiletista kolmeen tuonut juurikaan helpotusta. Samaan helpotukseen kaikki jonottavat, pari muuta ovat 'hädän hetkellä' aina liian kaukana. Joten väitän että määrä ei aina merkitse. Saatika laatu. Tottumus ratkaisee.
Tosin maalinkäry on asia erikseen. En tykkäis minäkään.

Anonyymi kirjoitti...

Siru,
on arkea elomme tää... ja mites se jatkukaan. En muista.
Mutta kompromisseja ja muita junailuja tuo vessahommeli vaatii, kotona ja kylässä. Ujo olen ollut nuorempana, enää en :D Hätä on liian suuri ;D

Kiitos ittelles! Terassille seuraavaksi?!

Natina,
niin - ehkä pitäs muistaa olla tyytyväinen siihen, mitä on, eikä aina haluta muuta/lisää. Toisilla ei ole sitä ensimmäistäkään vessaa.

Ja jos se oliski normaali maalinkäry, en valittas, mutko tuo haisee ihan jolleki muulle.
Tänään en ehtiny hajuosastolle ettimään hajustepurkkeja, kun piti kiirehtiä ensimmäiseen yhtiökokoukseen. Asiat tärkeysjärjestykseen :)

Annalinda kirjoitti...

Niin oudolta kuin tuntuukin, meillä vessä on perhepalaverin pitopaikka. Hah!

Nimittäin kun minä menen kakkoselle niin että unohdan oven auki, itse asiassa mulla on aina vessanovi auki kotona, trauma lapsuudesta... niin. siis. Heti tulee jollain asiaa. Yleensä sinne änkeää mies ensin, sitten Mutantti, Nappula ja viimeiseksi Miirumaaru. Kaikilla on jotain tärkeää asiaa. Onneksi on isohko vessa. Outo perhe.

Tinka kirjoitti...

Annalinda,
heh, tuohan se vähän vaihtelua, ko eikös yleensä keittiössä käydä myös kaikki tähelliset keskustelut. Tai vähän ennen nukahtamista peiton alla.