Hakuammuntaa navanseudulta poispäin

Tarttis varmaan kohta laittaa iso pyörä pyörimään ja alkaa valmistautua kaikin tavoin huomista työpäivää varten. Habitus on kaikkea muuta, kuin kunnossa, joten työsarkaa on.

Vaatteet on valmiina, ovat olleet siitä sunnuntai-illasta saakka, jolloin olin vielä yltiöpositiivinen ja kuvittelin pääseväni maanantaina töihin. Sen siitä saa, kun realisti-pessimisti yrittää olla jotain muuta kuin on.

Tukka on niin jakauksella, kuin pystössä - riippuen, mistä suunnasta sitä katsoo. Parempi on, kun ei katso ollenkaan. Helpottaa kummasti, kun ei ovikello soi. Tässä asunnossa on saanut olla edelleen ihanan rauhassa (jos ja kun vertaa siihen ed. os.). Äänessä on pientä käheyttä, mutta se sallittakoon. Työnkuvaan kuuluu jonkin verran myös puhelinkeskusteluja, mutta täytyy pitää vara, että taso ja asiallisuus säilyvät.

Eilisilta meni jo ilman kuumetta, samoin koko tämä päivä. Kävikö muka näin hyvä tuuri, että selvisin kolmella poissaolopäivällä. En uskalla vielä liikoja hehkutella. Kuumeen kanssa on aina vähän tappiolla, kun se päälle on kerran tullut. Kuulostaa vaan siltä, että nyt se flu on siirtymässä miehelle.

Tässä on jo päivänä muutamana ollut mietintämyssyssä lahja täysiä täyttävälle miehenalulle. Oli aika, jolloin kummipojalle oli vaikeuksia löytää lahjoja, kun kaikki tuntui ja näytti olevan tytöille suunnattua. Entäs nyt, kun pitäisi löytää lahjanketale -67 -syntyneelle, minulle oikeastaan tuntemattomalle miehelle, joka ei tietääksemme harrasta "mitään" ja on omalla tavallaan hankala tapaus. Oma mies ei auta asiassa juuri ollenkaan, vaikka syytä olisi, ovat sentään sukulaisia, ja tässä olotilassa kiertely kaupoissa on rajoittunut pelkästään nettisurffailuun tunnelman saamiseksi.

Ystävän ehdotus navanlämmittimestä ei ollut ollenkaan paha, ellei tässä muuta tule vastaan. Tiedänpä kumminkin, mitä on ohjelmassa lauantaina, jos luoja suo ja mikään ei estä.