Kiristystä ja talttamiehiä

Olen taas yhtä kokemusta rikkaampi. Eilen, kun vastailin kommentteihin, purin hammasta ja melkein itkin. Kivusta ja särystä. Osui meinaan kohdalle elämäni ensimmäinen hammassärky. Lapsuuden korvatulehduksia pidin tähän asti pahimpina, mitä on itsellä ollut, mutta ei se hampaan ja koko helkutin leuan jomotuskaan ihan mukavaa ollut. Nukkua teki mieli, mutta vasta buranan vaikutuksen jälkeen.

Viisaus ei asu meissä, vaan viisaudenhampaissa. Meni monta vuotta, ennen kuin ensimmäinenkään viisari tuli ulos asti. Taisin olla jo 3-kymmenen. Yksi odotuttaa edelleen puhkeamistaan. Kotikaupungissa asuessa silloinen hammaslääkärini kuvasi kaluston ja kertoi näkevänsä neljä hammasta, jotka tulevat vielä joskus. Olisivat saaneet jäädä tulematta. Pelkkää harmia, kipua ja tuskaa niistä on ollut.

Yksi on revitty pois muutama vuosi sitten. Se meni aika sujuvasti tai sitten oli niin hyvä hammaslääkäri, ettei tullut minkäänlaisia ongelmia. Ennen repimistä niitä sitten olikin. Yksi hammas on puolittain jo pihalla. Pahaa pelkään, että loppujenkin kanssa saan aikani kärsiä ja tapella. Ehkä se kuuluu asiaan; olen säästynyt aika monelta isommalta kivulta ja vaivalta tähän mennessä, niin ehkä minun osakseni on tarkoituksella kipuilla viisaudenhampaiden kanssa.

Varsinainen tarkastusaika ei pitänyt olla vielä, mutta eilisen tuskan jälkeen oli pakko soittaa apua. Nyt nautin lääkekuurista ja odotan päivää, jolloin pääsen taas pötkölleen. Saavat repiä tai leikata mokoman pois. Miten parhaaksi katsovat. Samaiselle irrotuspäivälle olin suunnitellut niitä pikkujouluja, mutta katsotaan nyt, miten potilas Saarisen käy. En vielä heitä hanskoja tiskiin.

Mutta, että viisaudenhammas. Hah! Harmihammas paremminkin!