26.3.2008

Virkayskää odotellessa

Ensimmäinen yö, kun nukuin kunnolla ilman yskimisiä ja herätyksiä. Rasti sängyn päätyyn. Mies toi eilen töistä tullessaan lähinnä itseään varten yskänlääkettä (linkki sis. musisointia, joka voi säikäyttää nuokkuvan ja vasta heräävän bloggaajan), jonka piti hillitä yskää, ei ärsyttää sitä entisestään. Kaikesta päätellen se ei sopinut miehelle, mutta minun yskän se hillitsi. Niin, mies oli sitkeämpi sissi ja lähti jo eilen puolikuntoisena töihin. Minä olen se laiskanpulskea, joka tuumaili hetken ja toisenkin ja tein omat ratkaisuni.

Olisin tänään periaatteessa ehkä työkuntoinen, jos tietäisin olevani yksin työmaalla, vaan kun en ole. Se kolke, mikä kuuluu lävitse, tulee ihan tunnosta omasta, enkä sille mitään mahda. En myöskään mahda sille mitään, että olen kipeä. Järkisyistä pysyn siis kotona tämänkin päivän. Sitä paitsi, ulos ei tarvinnut edes katsoa, kun tiesi, että siellä on aika tuulinen ja pyry ilma, noin niin kuin lievästi sanoen. Ehkäpä sekin huomiseksi talttuu, kuten tämä yskä. Pieni virkayskä on aina paikallaan, mutta ei tämä, missä tulee sattumia mukana harva se kerta. Kotona niiden kanssa pärjään, mutta sorvin ääressä voisi tulla vähän tukalia tilanteita.

Seli seli.

Sen verran myötätuntoinen olen muita työläisiä kohtaan, että nousin kuuden jälkeen, ettei koko päivä menisi pelkästään peiton alla. Kummasti se sänky vetää puoleensa, mutta kun katsoo ympärille, niin voisin ehkä tehdä jotain hyödyllisempääkin tässä huushollissa. Pääsiäinen kun meni, miten meni. Ajattelin kyllä, että seuraavalla tulevalla lomaviikolla (jos sitä ei nyt minulta evätä ja miksi evättäisiin? Ansaittu loma, eh.) siivoaisin taas oikein urakalla. Kielsin miestä lomailemasta yhtäaikaa, niin ei tule ainakaan lähdettyä reissuun eikä muutenkaan pyörisi jaloissa.

Eilen tuli sopivasti taas Jotexin lehti, josko sitä katsoisi sillä silmällä. Kuvastojen lähettäjät ihmeesti tietävät, mistä narusta vetää. Ajoitus on aina oikea. Kumma juttu.

4 kommenttia:

Annalinda kirjoitti...

Koita nyt kuitenkin levätä välillä, ihan oikean ratkaisun teit kun jäit kotiin!

Paranemisia!

Ja ihana possutaulu/kukka edellisessä postauksessa!

Tinka kirjoitti...

Annalinda,
otan tuon synninpäästön ilolla vastaan. Ja kun sen tietää, että olisin sitten tehnyt niin tai näin (mennyt tai kun en mennyt), niin aina se ko. työmaalla koetaan väärinpäin. Mikään oo koskaan hyvä.

Paitti tuo ilma! On niinko morsmaikku :)
Lasitetusta parvekkeesta ei paljon ole hyötyä, kun väleistä pyryttää pientä kinosta. No, eipä siellä tarvi vielä istuskellakaan saati kukkia istutella.

Juu, kiitos. Taulun löysin taannoin kirpparilta, kukan kaupasta. Arvaa vaan, onko kukasta enää mitään jäljellä.

Lepäilemisiin!

Anonyymi kirjoitti...

Annalindan linjoilla täälläkin eli hyvä kun jäit kotiin etkä tartuta toisia. Anna toisten nyt tehdä työt ja et mieti työtä nyt yhtään. Huomenna sitten jos olo ja kunto sallii.

Omatunnolle sanon, että hys hys nyt! Tinka on tämän ansainnut.

Hui... menin klikkaamaan tuota Jotexia... ja melkein menin tilaamaan sen kuvaston itselleni :D Ihania tavaroita heti etusivulla. Purnukka tursuaa tavaraa jo joten pitäisi olla ostamatta... mutta tänään kutkuttaisi mennä 3+1 päiville.

Tinka kirjoitti...

Ss,
ok, toivotaan, että nämä kotipäivät teki tehtävänsä ja tauti talttuu lopullisesti. Lääkekuuria en nyt välttämättä tahtois.

Onneksi tein ostoksia Turussa sen verran, ettei tartte täällä mennä enää Millekään Päiville ;) Seuraavaa tilipäivää ootellessa, eh.