8.1.2009

Piilomainontaa tahattomasti

Aamuisin on nykyään taas peilissä vastassa sellainen tarhapöllö, että alta pois kaikki herkät ja haavoittuvat! Parturiin pitäisi mennä, jos ja kun peiliä on uskominen, mutta kun iski visuus kun saldoa katsoin enkä haluaisi Visaa vinguttaa ihan sen takia. Paitsi ellei tule äärimmäinen hätä ja pakko.

Eilen ratkesi taas yksi paikka, josta sanottiin, kuten arvata saattaa. Kiitos mielenkiinnosta, mutta ei ja selitykset päälle. Lupasivat pitää peukkuja. Hah. No, kiitos, mutta kun ei tässä työllistymisessä nyt oikein peukut näytä auttavan. Niillä muuta virkaa kohta ole, kuin välilyönnit. Joten tuonkaan takia ei tarvitse olla tukka ojennuksessa, koska kotipäivät jatkuvat.

Ehkä siksi tykkäänkin niin talvesta, kun voi kulkea pipo silmillä ja toppapöksyt jalassa. Kukaan ei ihmettele tanakkaa vaatetusta - ei ainakaan tule päin naamaa sanomaan. Tänä aamuna oli pakko kaivaa toppahousut komeron kätköstä ja lähteä ulos lämmittelemään. Vaikka ulkona oli mittarin mukaan -15 se tuntui jopa lämpimältä niissä varusteissa, kuin mitä sisällä kotona oli. Ja tulipa ainakin se pakollinen ulkoilureissu tehtyä. Lyhyt kiertoteineen, mutta silti.

Eilenkin kävin iltasella pikasellaisen ja koska mies oli nukahtanut siinä ajassa (joka taas ei ole mikään yllätys), tein kiusaa. Keräsin lumipaakun (max sentti kertaa sentti) lattialta ja laitoin sen nukkuvan niskaan. Ei mitään reaktiota. Odotin hetken, kuorsaus vain yltyi. Tylsistyneenä poistuin takavasemmalle.

Herätessään (siinä vaiheessa olin jo ehtinyt keittää kaakaot ja istahtaa koneelle) kysyin, onko niska märkä. Myönsi ja kertoi kokeilleensa tyynyn ja lakanan, että miten helkutissa hällä on korvantaus märkänä. Miten onkin onnistunut kuolaamaan niin pahasti. Voi voi - sitä se teettää, kun ei lähde lenkille.

Kävin Mean merkinnästä innostuneena napsimassa pari tilannekuvaa. Tästä on ollut puhe joskus ennenkin, en vain muista koska ja kenen kanssa. Mutta ei tule tuolla tavalla sotkua eikä tiskiä ainakaan niin paljon, kuin tavalla, jossa se veitsi lilluu joko pöydällä tai tuon paketin päällä. Saati, että ottaisi joka käntyn voiteluun uuden veitsen.



Ainoa, mistä meillä tulee joskus sanomista (turha kai mainita, kumminkopäin) on se, kun mies tuppaa ottamaan aina ruokaveitsen tuohon työkaluksi. Laatikossa on useampikin voiveitsi, joka on kuin tehty tuohon hommaan. Ei ole liian raskas ja iso.

Onko muita kikkoja?

4 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Minun miekkonen on samanlainen. Minulla on omat kevyet aterimet, miehellä taas omansa. Sitten on vielä sellaiset "huonot" veitset, jotka mielestäni sopivat vain levitteiden laittamiseen (kun eivät leikkaa edes tomaattia). Järkytyn, jos mies käyttää tähän jotain muuta kuin niitä huonoja. :D

Tinka kirjoitti...

Elegia,
keittiön puolella on siis vielä opettelemista ja totuttelemista, niin teillä ko meilläki ;D

Hullukaali kirjoitti...

Vallan erinomainen idea, jota täytyy kokeilla :).

Tinka kirjoitti...

Hullukaali,
kiitos kommentista. Idea on toimiva ;) Ainaki meillä.

Taas muuten löyty aivan mielettömän hienoja kuvia linkkisi takaa. Tämän siitä laiskuudesta saa, kun niin vähän seikkailee "uusissa" blogeissa.
Kiva kun kävit.

Tuli muuten mieleen, että näin eilen aamulla ensimmäisen tamperelaisen tikan. Tarkemmasta nimestä en tiä sanoa, mutta linnun liikkeestä päätellen se oli tikka. Sen verran kaukana männyn latvassa, että jäi tarkempi havainnointi saati kuvaaminen.

Sinun lintukuvatki.. huh hah hei! :) Täytyy palata.