Wallander

Aamulehden ristikko oli taas sen verran kinkkinen (3-/3), että piti pitää aamupäivällä taukoa ja lähteä nimettömälle taipaleelle. Tauko teki kaikin puolin hyvää, koska nyt olen saanut täytettyä ristikosta melkein kaikki. Yksi kulmaus tuottaa tuskaa, mutta jospa tässä illan aikana valkenee.

Reilu tunti tuolla haahuillessa taas meni. Siinä ehtii katsella ja ihmetellä kaikenlaista. Ensimmäiset tilhet näin (minusta on vanhemmiten kehkeytymässä lintubongari), mutta paikassa, jossa oli liikaa ihmisiä, joten jätin valokuvaamiset suosiolla.

Tuli samalla hoidettua pari asiaa, joten ei aivan tyhjän kävelyä ollut. Onneksi muistin, että kummipoika täyttää ensi viikolla 18. Vähän huono on ajoitus, mutta ei voi mitään. Ja koska edelleen tämä yhteydenpito on ollut aika yksipuolista, niin enpä suostu potemaan huonoa omaatuntoa siitäkään, ettei hirmu merkittävää muistamista ole luvassa. Ei millään pahalla.

Kävin tänään toisella rannalla pyörähtämässä ja toteamassa, että kyllä se jää kantaa - ainakin sen perusteella, miten siellä väkeä oli. Minua ei oikaisemaan jään poikki saa, mutta hyvä, kun uskalikkoja on. Tuli samaisella reissulla vastaan tutun näköinen mieskin. Tarkempia tuntomerkkejä antamatta sanonpa vaan, että muistin vasta jonkun matkan päässä, että kuka se oli. Kurt Wallander.

No, ainakin paljon sen näyttelijän näköinen.