16.1.2009

Sisäinen einoleino pyrki ulos

Lisää näitä päiviä! Tein tänään huomaamattani melkein parin tunnin reissun lähikauppaan. Oli tarkoitus vaan kiertää pieni lenkki, mutta kun ilma on taas mitä on (arska paistaa ja pakkanen nipisti poskipäitä, mittarin mukaan lähtiessä oli -14, nyt jo vähän lauhempaa), niin en malttanut tulla suorinta tietä takaisin. Samalla tuli poikettua vähän uusille reiteille, kun nyt valoisassa uskalsi paremmin mennä tuolla mummojen ja pappojen vanavedessä.

Entinen sauvakävelyreitti on ollut viime tietojen mukaan taas latuna, mutta kuinka ollakaan, nyt siellä ei ollut hiihtäjistä saati laduista jälkeäkään. Onnistunut reittivalinta.

Kävin kääntymässä tutulla rannalla ja sielläkös jalka ja silmä lepäsi. Kenkävalinta oli sen verran parempi, että nyt askel kulki paljon kevyemmin, vai liekö kunto parantunut kohisemalla. Siinä kun keskenäni olin ja kuuntelin, mitä kuuntelin, pyrki pakosti pollajukeboksi soittamaan
linnunlaulu korvissani (tosin Veskun äänellä). Toinen, minkä muistan, oli tämä. On se vaan niin nätti. Ja ihmisen luonto ailahtelevaista, säästä riippuvaista.

3 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Parhaimmat lenkit muuten usein syntyvät, kun ajattelee että poikkeampa vain pikaseen tuolla. Sitten kun ei ole pakkoa eikä kiirettä, niin voikin kuin huomaamatta kulkea pidemmän kaavan mukaan. :)

tia kirjoitti...

Nuo yllätysreitit ovat parhaita, minäkin niitä teen ja hypin ojienkin yli metsään ja pellon laitaan.

Aurinko auttaa asiaa, pitää pirteänä.

Tinka kirjoitti...

Elegia,
nuin just! Kävi myös tänään.
Joskus teki puoli tuntia tiukkaa, nyt tunteroinen ja yliki menee ihan helposti. Riippuu kyllä ilmastaki ja tänään oli taas ihana pakkaspäivä :D

Tia,
täällei oo peltoja, mutta metsää on. Ihan joka mettään en vaan uskalla poiketa :) Sen verran hämärää porukkaa liikkuu, ettei vaan uskalla.

Hienon kimpun olit saanu :)