Pakkaussuunnitelmia

Huvittuneena seurasin aikoinaan ihmisten reissukarttoja, kun niitä pulpahteli enemmän ja vähemmän eri blogeihin (nyt muistin tähän hätään vain yhden tuoreimmasta päästä). Se oli ja on sen sortin meemi, että paree olla minun kajoamatta. Liian suuri vaiva ainoastaan kahden maan, Suomen ja Ruotsin, merkkaamiselle.

Ruotsissa olen käynyt sen verran, että voin sanoa käyneeni siellä. 90-luvulla kävin Tukholmassa luokkaretkellä ja muistaakseni (Alunperin kirjoittamani Uumajasta meni totta kai sekin väärin! Timo tuolla kommentissaan mainitsi Skellefteån ja sehän se oli. Tässä taas nähtiin, ettei ole minun muistiin luottamista.) Pietarsaareen suunnanneella risteilyllä (ensin muistin, että se meni Vaasaan, mutta kesken hammaspesun pälkähti mieleeni ajatus, että olikohan se sittenkin P-saari. Miten niitä kaikkia muistaa, murkkuiässä tapahtuneita.). Niin, ja Haaparannalla mennen tullen palataessa, mutta sehän ei oikeata Ruotsia edes ole. Passia ei ole ja tätä menoa tuskin tulee hommattuakaan, joten suunnitelmat pitkästä viikonlopusta Pariisissa tai viikon rantalomista on aika kaukaa haettuja.

Takapajuista tai ei, mutta loppujen lopuksi minua ei edes kiinnosta mitkään (kaukaiset) ulkomaanmatkat. Ne maksaa rahaa ja tähän ikään mennessä olen tykännyt tuhlata ne muuten. Sitä paitsi; tykkään reissata Suomessa. Katsotaan tilannetta uudelleen sitten eläkkeellä; tiedä vaikka innostun miten paljon.

Eilen menetin yöuneni, kun mies heitti, että entäs jos lähdettäisiin kesälomalla käymään laivalla. Auts! Ei kai vaan Tallinnaan? Ei kun Turusta Tukholmaan.

Paha rasti minulle tuo laivamatka. Estonian jälkeen jotenkin heräsin, että kaikki on mahdollista. Ja laivamatka on pitkä - ehtisi tapahtua kaikenlaista. Ja ja ja ... vain mielikuvitus on rajana. Olikohan se toissa kesänä, kun käytiin ensimmäistä kertaa täällä Viikinsaaressa ja sekin oli jo sellainen kynnys, että hui hai. Mutta reissu tehtiin, eikä mitään tapahtunut. Perille päästiin mennen tullen. Ehkä sitä nyt yhden laivareissun Ruotsin puolelle kestää. Kesällä. Eihän silloin mitään syysmyrskyjä pitäisi olla, eihän.

Niinpä sitten surffailtiin netissä ja haettiin tietoja ja vertailtiin hintoja ja melkein jo innostuin. Jospa Turussa pystyisi olemaan muutaman tunnin, ellei kokonaista päivää ja mikä pakko on mennä Tukholmaan asti haahuilemaan, kun ei se nyt niin paljon kiinnosta - miniristeilyt on keksitty. Kaikenlaisia suunnitelmia, junamatkoista lähtien tehtiin ja on mietitty vielä tänäkin iltana.

Mutta kun tuli nukuttua onneksi se yksi yö - nyt vähän mietityttää, että kannattaako vielä hötkyillä? Jospa niitä matkoja saisi lähempänä kesää vähän halvemmalla? Vastahan kesä on tulossa. Tässä taas jahkaillessa ehtinee tulla järki moneen kertaan mukaan ja mieli ja suunnitelmat muuttua samassa tahdissa.

Vappu menee taas vaihteeksi lähes huomaamatta ohi. Töissä piti tänään käydä, mutta se oli helppo rasti, kunhan vauhtiin pääsin. Vauhtia tosin hidasti ruokatunnilla ihmispaljous ja ne foliohässäkät, joita tunki joka suunnasta. Yhtään (lehdissä mainostettua) kävelevää possu-"palloa" ei tullut vastaan, valitettavasti. Rohkeat ja pitkäpinnaiset menkööt huomenna vapputoreille ja turuille, minä pysyn lähimaastossa, ellen jopa kotona ja nautin ylimääräisestä vapaasta.

Klara vappen!