10.1.2009

Kotiinkantona kaali

Tässä uuden vuoden kunnonkohotushässäkässä on se huono puoli, että pohkeet käy kovilla. Ei niinkään se, että nälkä vaivaisi kävelyjen jälkeen, mutta jalat. Voi jestanpoo! Välillä taipaleella tuntuu, että veri ei kierrä pohkeissa ollenkaan ja jalat puutuvat, että on pakko hiljentää vauhtia ja tarvittaessa pysähtyä kokonaan leputtelemaan. Siltä varalta tuo kameran kanssa haahuilu onkin ihan parasta. Hyvä syy tehdä stoppi, jos siltä tuntuu. Tässä vaan maisemia kuvailen ja katselen sillä silmällä...

Toisinaan tuota vaivaa ei tule ollenkaan koko lenkin aikana, mutta jotkut päivät taas - ai, että mie sanon! Silloin on aivan sanoin kuvailemattoman ihana tulla kotiin, kun voi istahtaa (rojahtaminen taitaa olla kuvaavampi sana) eteisen jakkaralle ja antaa jalkojen vain palautua.

En tiedä, johtuuko se kipeytyminen ja puutuminen pelkästään kengistä vai mistä verenkiertohäiriöistä, kun ei se joka kerta toistu. Saman olen huomannut kesäkeleillä, että asfaltilla on tuskaa kävellä, mutta hiekkatiellä helpottaa heti. Ja kävelyvauhti vaikuttaa; jos lähden muka-reippaasti, on aivan saletti, että tulee takapakkia.

Paino ei ole hurahtanut samaa vauhtia alas, mitä se meni ylöspäin tuossa jouluntienoilla. Tänä aamuna oli kumminkin ilo huomata puntarin näyttävän kolmisen kiloa vähemmän, mitä viimeksi. Eihän se ole, kuin syömättömiä suklaita ja muita herkkuja, mutta silti! Jos tätä menoa mennään ja näillä syömisillä, niin suunta voi tosiaan olla alaspäin. Eri asia, koska se näkyy.

Siirsin puntarinkin vaate- ts. pukeutumishuoneeseen, koska siellä on paras tilanne punnita. Ei nyt liian usein, mutta sen verran, että tietää, missä mennään. Pääasia, ettei ne kolme kiloa olleet jouluisen määrän päälle.
Se olisi voinut ehkä lannistaa tätä intoa.

Mies kävi tänään kaupassa ja mitä se toi. Kaalen puolikkaan! Itku meinasi päästä, kun sen laukusta kaappiin laitoin. Että tähänkö on tultu. Emäntä laitetaan sittenkin kaalikuurille. Saa luvan tehdä siitä niin hyvää keittoa, ettei siinä maistu eikä haise kaali. Tai ainakin ajattelen kivoja asioita ja painonpudotusta lappaessani sitä soppaa naamaan. Ai, että mie kärsin!

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kuule
Mie vedän kkaaalia, ihan törkeesti, ja voin muuten kertoa- että tepsii.
Voinkertoa, että lähtökohtaisesti en pidä kaalista!
Ole koskaan pitänyt.
Sitä oppii sietämään- j akun tunkee kesäkurpitsaa, paprikaa,sipulia- ja valkosipulia törkeästi- lorauksen kermaa, se on jo hyvää.
Jos veressä on grillattu kananrinta,paistettu-,mikä lie, on ruoka jo hyvää.
Ja syödä saa niin, ettei nälkä todellakaan ole.
Ei tää ihan huonoa ole.

Lenkkelty on täälläkin, työ työmatka on ihan hyvä jutu, ihan jo sen takia, että oma pää saa tuulettua :-)

Mie kävelen aina reunuksilla, siis nurtsin puolella jos mahdolista, nyt talvikelillä on osin helpompaa, kun lumi vaientaa sitä asfaltin kovuutta.
Kintut tulee tosi helposti moisesta kipeeksi- totta joka sana.

Mie vein joulusuklaat joita siis todellakin jäi, niin Saareen ja yhdelle tstolle, en tdellakaan voinut katsoa niitä kaapissa :-)

Ensi vkolla joku ilta? Tiistai?

vintti

Elegia kirjoitti...

Asfaltti on aika kova tanner kiivaalle lenkille. Kannattaa panostaa pehmeisiin lenkkareihin. Ja vähän venytellä, ellet jo venyttelekin, ainakin pohkeita ennen ulkoistumista :)

Minä muuten tykkään kaalista! Se ihanaa ihanaa ja ihanaa! Pidän jopa kaalikeitosta.

Olen nuorena kokeillut sitä kaalikeittodieettiä. Sitä sanottiin ihmekeitoksi. Tein se itse, olin silloin muistaakseni 17-vuotias. Ekalla kerralla kaalit paloivat pohjaan (liian vähän vettä), mutta toisella kerralla onnistuin.

Pitäisi hommata se resepti jostain, koska se oikeasti on hyvää nam nam! Ja pistää mies tekemään sitä. ;)

Tästä tuli nyt nähtävästi tällainen oodi kaalille -kommentti :D

Tinka kirjoitti...

Vintti,
en tiiä, uskonko sinua tuon kaalen tepsimisen kans ;D mutta yritetään kokeilla, jahka tässä päästään niin pitkälle. Vielä tänään ei oo kerinny ja oli eilistä makaronilaatikkoa.

Sepä se, että sinne joukkoon pitää lisätä paljon kaikkea muuta, että se kaali unohtuu. Turha luulo..? Niin mieki luulen.

Sulla onki aika taival työmatkojen kans, mutta toisaalta, ei paha matka ollenkaan. Hyvä juttu!

Tiistai-ilta sopis oikein hyvin! Pietäänkö se.


Elegia,
osuit naulan kantaan. Mulla nuo venyttelyt on taaksejäänyttäelämääää...

Siis oikeasti - tiän sen merkityksen, mutta laiska, mikä laiska. Nyt viime päivinä illalla oon jotain pientä yrittäny tehä, mutta ENNEN lenkkiä..? Ei oo käyny ees mielessä. Sinne vaan heti, taipaleelle...

Oon viimeks varmaan venytelly epäsäännöllisen säännöllisesti yläasteella - ja siitä nyt on muutampi vuosi. Että voinet kuvitella, missä kunnossa tänä päivänä olen. Oma vika, mitä sitä kieltää.

Mutta mie lupaan (itelleni) parantaa tuossaki kohtaa tapojani ja jatkaa pienimuotosta venyttelyä.

Kaikki kaalen puolesta puhumiset on tervetulleita :)

Turvallisia kävelymatkoja!

Anonyymi kirjoitti...

Tiistai sopii, kellonaika jotain 17 - 18 ?
Ei kamalan myöhään, niin ilta ei Juniorilla rikkeenny.

vintti

Tinka kirjoitti...

Vintti,
tuo aika ok. Jopa suotava :)
Palataan tarvittaessa.