2.1.2009

Nimim. "Pienikokoinen vähän liikkuva nainen"

Olen hyvä tekemään tikusta asiaa, jos tarve vaatii. Kuten tänään, kun lähdin ostamaan lisää Postcrossing-kortteja. Mieluusti lähettelisin muita kuin kaupunkikortteja, koska niitä muita on sen verran paljon varastossa, mutta kun nuo ulkomaan elävät tahtovat melkein jokainen kaupunki- tai maisemakuvilla. Ja minähän toteutan toiveet siten miten pystyn.

Tulipa siis tehtyä päivän ulkoilulenkki siinä samalla. Samasta syystä olen aloittanut uuden harrastuksen, mutta katsoo nyt, kuinka pitkään rahkeet ja akut riittävät. Ajatus kun oli, että olisi joku hyvä syy lähteä vähän useammin ulos haahuilemaan, jos tässä vielä pitkäänkin täytyy työttömänä lorvia. Sitähän tämä on monen työläisen mielestä. Illistän.

Muistivat taas työkkäristä minua isolla kirjekuorella. Se ei tiedä kuin harmia, koska eivät ne työpaikasta ilmoittele isolla kuorella. Koulutusta tyrkyttävät ja mikäs siinä, jos vielä pääsisi mukaankin, mutta pahoin pelkään. Voi olla, että viikonlopun aikana teen hakemuksen, mutta enemmän kuin mielelläni menisin töihin. Tyhmänä elättelen taas pientä toivoa ainakin niin kauan, kunnes ilmoittavat firmasta päin naamaa, että juuei, ei tarvita. Tein aikarajan itselleni; soitan ensi viikon aikana, ellei vastapuolelta mitään kuulu.

Nauroin äsken yllättäen ääneen, kun kävin Mymskän kommenttilaatikossa lueskelemassa. "Pienikokoinen vähän liikkuva nainen kun ei tarvitse raskasta työtä tekevän ison miehen ruokaa..." Pitäisi ehkä vakavoitua, eikä hirnua, kun moinen lause osuu omaankin nilkkaan tai paremminkin mahaan tässä nimenomaisessa tapauksessa, mutta kun minusta tuo on niin hauskasti ja osuvasti sanottu. Siinä lauseessahan kiteytyy kaikki se, minkä takia tässä on taas jonkun aikaa murehdittu. Ei sillä, että vähättelisin yhtään liikunnan määrää, mutta helpompaa lienee, jos itsekin vähän kiinnittäisin enemmän huomiota siihen, mitä tästä leipälävestä sisään lapan.

Pitää kai
tehdä jonain päivänä kaalikeittoa, vaikka pelkkä ajatuskin siitä hajusta ja mausta ällöttää.

12 kommenttia:

Annalinda kirjoitti...

Kaalikeittoa yäk! Mielummin olen vaikka lihava! Ja olen lihava!

Annalinda kirjoitti...

pakko kommentoida uudestaan kun meinaan tukehtua nauruun. Edellisen kommentin sanavarmistus oli LANTIO!

On mulla lantiotakin vaik muille jakaa!

Nyt näyttäis olevan repun. Hah. Reppua, rintaa, lantiota ja reittäkin löytyy!

sea kirjoitti...

Kokeile mielummin vaikka jauhelihakeittioa, tuskin se yhtään sen epäterveellisempää on.

Tinka kirjoitti...

Annalinda,
nuin mieki aattelin joskus, mutko lempivyöstä loppuu kohta mitta :D (ei pelkät reiät).

Onhan tässä kyllä puolensa, kun on törmäyssuojat.
Mutta sitte taas toisaalta, kun ei sovi enää mitkään vanhat puserot päälle ilman, että ne ahistaa.

Sea,
meilä on jo ennestään niin usein jauhelihakeittoa :)

Maria kirjoitti...

Tsih... Näin se vaan menee :D
Prkl, kun ottaa koville, mutta nyt on saatava kunnon ote omasta niskasta.
Tuo muuten olisi hyvä nimimerkki johonkin deitti-ilmoitukseen!

Tinka kirjoitti...

Mymskä,
nappaa sie vuorostas tuo nimimerkki ;)

Hallatar kirjoitti...

Onnea tälle uudelle vuodelle! =)
Olit piipahtanut miun luonakin kylässä. =)

Tinka kirjoitti...

Hallatar,
kiitos samoin!

:)
Juu, ihan ohimennen tässä nyt vaan... ups.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää tätä vuotta Tinka! Tuon painoasian kanssa painiskellaan näköjään aika monessa paikassa. Minä myös! Ja kaava on tämä: liiku enemmän syö vähemmän. Kuinka yksinkertaista, eikö? tsemppiä sinulle, tuo ulkona haahuilu on hyvä alku.
tipi

Tinka kirjoitti...

Tipi,
kiitos samoin - ja tsempit sulleki tuon painon tiputtamisen kans!

Sehän se tuppaa ahistamaan, kun tietää, miten yksinkertasta se olis ainaki periaatteessa; kuluttais sen, mitä syö ja vielä vähän enemmän. Sitkun vielä vois vähentää sitä syömisen määrää ja parantaa laatua :D niin avot!

Pienillä teoilla suuret vaikutukset.

Parhaamme tehhään ja katotaan, mikä on tulos muutaman viikon/kuukauden päästä.

Tsemppiä muutenki sinun vuoteen, mukavia tulevia tapahtumia.

-Anne- kirjoitti...

Hyi hemmetti, on sitä kaalikeittodieettiäkin aikoinaan tullut kokeiltua. Puistatus.

Pitäisi itsekin sisäistää se tosiasia että istumatyöläinen ei tarvitse jättiannoksia... mutta kun se on niin hyvää se ruoka..

Tinka kirjoitti...

Anne,
niinpä - joka päivä sitä kyllä keksii aivan jotain muuta syömistä, ko kaalikeitto. Mies tekis vaikka heti, se tykkää kaalesta, mutta minä paan hanttiin :D

Entisessä elämässä tein pääasiassa seisoma-/kävelytyötä, ja sen kyllä huomas. Päivän aikana jo kulutti, mitä suuhun lappo. Toista se on tänä päivänä. Huoh.